perjantai 27. tammikuuta 2012

Voihan rähmä!

Tänä viikonloppuna se piti olla. Kauan odotettu Kuortinkartanon leiri. Kassit pakattiin valmiiksi ja eväät automatkalle suunniteltiin huolella. Lääkearsenaalikin nokotti pöydän kulmalla mukaan pääsyä odottamassa. Into oli kova. Vihdoinkin pääsemme käymään jossain muuallakin kuin sairaalassa tai mummolassa. Ja miten kävi? Iltapäivällä alkoi Neiti aivastella!

 Kiltisti purimme kassit takaisin kaappiin. Leiri on tarkoitettu infektioriskissä oleville lapsille, joten asiaahan meillä ei sinne ole, kun varmuutta toisen kunnosta ei ole. Nyt muuttui sitten toiveet ja ajatukset missä haluamme viikonlopun viettää. Kotona, ei sairaalassa. Joten räkätaudit sun muut ilkiöt: Pysykää poissa!!!!

Nyt on nurkat sitten puunattu ja hyllyn pääliset pölyttömiä. Jopa jalkalistat kiiltelee. Äiti tarttui rättiin ja imuriin purkaakseen ärsytyksensä johonkin. Möllimmepähän sitten ainakin puhtaassa kodissa.

4 kommenttia:

  1. No, voihan itku :( En yhtään ihmettele, että harmittaa. Olisitte kyllä ansainneet viikonlopun uusissa tuulissa! Toivotaan nyt, että tauti pysyy aivastelun asteella, ettette sentään joudu sairaalaan turvautumaan.

    VastaaPoista
  2. Eiih! :( Ja niin kuin just teidän olisi sinne kyllä pitänyt päästä. Jos jotain positiivista hakee, niin onneksi Neiti ei ehkä vielä osaa murehtia toteutumatonta reissua. Vanhemmista tuntuu kyllä varmaan sitäkin kurjemmalta. Toivottavasti pääsisitte nyt sitten hyvin pian vastaavanlaiseen häppeninkiin. Ja peukkuja sille, että isommat taudit pysyy visusti poissa.

    VastaaPoista
  3. Kiitokset. On tuo tatti, joka äidin otsalla jökötti, jo selvästi laskeutunut ja tänään ei enää harmita reissun peruuntuminen. Tatin kokoa pienensi huomattavasti myös tämän käänteen tuoma tilaisuus omaan hetkeen. Isi pakkasi lapset autoon ja suuntasi mummolaan. Äiti siis pyörii täällä yksinään ja ihmettelee mihin tarmonsa suuntaisi :)

    VastaaPoista