Neiti päätti testata tänään kuinka liukkaasti vanhemmat liikkuvat. Molemmat tytöt nukkuivat päikkäreitä meidän sängyssä. Pienempi heräsi ensin ja alkoi sellainen potkiminen ja sätkiminen, että isompikin heräsi. Neiti on tunnetusti hidas heräämään, joten jäi vielä hetkeksi sänkyyn köllimään. Äiti meni olkkariin imettämään Pirpanaa, isi keittiöön hakemaan Neidille juomista.
Yhtäkkiä kuului karmea mätkähdys. "No nyt se tippui sängystä!" karjaisin isille, nykäisin Pirpanan tissiltä ja peräkanaa isiukon kanssa juoksimme makkariin. Äiti Pirpanaa kainalossa roikottaen. Lattialla selällään pötkötti Neiti. Samaan aikaan alkoi itkeä sekä Neiti että Pirpana. Neiti tietenkin satutti itsensä, Pirpana pelästyi syöminen saamaa äkkinäistä loppua ja hässäkkää.
 |
| Neiti hyväksyy jo siskon paremmin ja yhteisiä leikkejä on ilmestynyt. |
|
|
Säikähdyksellä onneksi selvisimme. Pelästyimme tosissaan, että nyt kävi pahemmin. Sänkymme on normaalia sänkyä korkeampi, noin 60-70 cm korkea. Matkaa tuolle mätkähdykselle siis tuli. Mutta pirteänä tuo tyttö leikkii. Varmuudeksi aiomme yöllä muutamaan otteeseen toisen herättää.
Mutta mukavasti keräsimme tänään pisteitä hyvät vanhemmat -tilille. Paljonkos lapsen tippumisesta sängystä saa? Aika paljon veikkaan ma.
Veikkaan että "lapsi tippuu sängyltä" tuottaa vähemmän pisteitä kuin "vuosikas tippuu syöttötuolista puolivoltilla" kuten meillä esikoinen aikanaan. Säikähdyksellä siitäkin selvittiin ja sitten hommattiinkin valjaat syöttötuoliin:/
VastaaPoistaSeurannut olen blogianne ja todellakin toivon että saatte nyt nauttia elämästä, terveenä koko perhe. Teillä on suloiset tytöt! Jumalan siunausta koko perheelle!
Huh. Tuosta tempusta taitaa kanssa saada aika paljon pisteitä. Vauhdikas lapsi taitaa olla.
PoistaKiitos. Siunausta tälle taipaleelle taidamme tarvita.
Minäkin keräsin taas pisteet kotiin. Meilläkin tippui viime viikolla 8kk yläkerran rappusista puoleen väliin. Nelivuotias oli jättänyt portin auki eikä mulla ollut silmiä selässä just sillä hetkellä. Oma reaktio oli aikamoinen, huusin hysteerisena ja poika pelästyi varmaan enemmän minua kuin koko tapahtumaa? Mulla ei ole koskaan tippunut alle vuotias mistään ja kerta se oli siis ensimmäinenkin. Lisäpisteitä saa varmaan siitäkin että en ollut yhtenä iltana tarkistanut pojan varpaan välejä sukkahousunöyhdistä. Seuraavana päivänä oli neuvola. Siellä huomasin että mun oma hius oli kiertynyt todella tiukasti varvasmakkaran ympäri! Siis ihan uskomatonta :D Varpaan pää oli punainen ja vähän kovakin ja erittäin kipeä :( Ilmankos poika itkeskeli yöllä useaan otteeseen ja minä epäilin korvia.. Vähän hävetti että noin oli päässyt käymään, mutta ei ollut ensimmäinen laatuaan. Vauvoilla kuulemma kiertyy pitkiä hiuksia mitä ihmeellisimpiin paikkoihin kireästikin, joten tarkkailkaa ainakin varpaita :)
VastaaPoistaTaitaa teilläkin riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ei näiden lasten perässä kyllä ehdi kaikkialle. Varsinkin nyt kun ipanoita on kaksi.
PoistaOlenpa istunut kerran vieressä, kun Neiti kiskoo katetria tajuamatta mitään. Viimeinen turvalenkki oli enää jäljellä. Äiti kun keskittyi liikaa pienemmän vaipan vaihtoon ja seurusteluun. Silloin kyllä huusin hysteerisenä minäkin ja Neiti pelästyi kamalasti. Ei muuten koskenut katetriin toviin sen episodin jälkeen. Että jotain tulosta tuotti äidin hysteerinen huuto. :D
Jotenkin luulen, että jokainen pikkuinen tippuu joskus jostakin. Vuorokaudessa on 24 tuntia kuitenkin. Joku tipahtaa pinnasängystä pää edellä, toinen syöttötuolista, kolmas sängystä, neljäs liukumäestä. Eikä yhtään putoamista toivo.
VastaaPoistaNäin ne lapset taitaa tehdä. Sängystä on tainnut iso osa tulla alas ei toivotulla tavalla, ainakin siinä vaiheessa kun aloitetaan harjoittelemaan isojen lasten sänkyä pinnasängyn jäljiltä. Mutta kyllä se pelästyttää ja huono omatunto siitä tulee, kun ei ollut niitä silmiä siellä selässäkin.
Poista[x] sängystä äidin vierestä ryömien jalkopäähän ja putoamisen jälkeisestä asennosta päätellen ensin päälleen alas ja sitten voltti ympäri selälleen
VastaaPoista[x] syöttötuolilla pöydänreunasta vauhtia ja suoraan selälleen, kolauttaen pään matkalla seinällä olevaan lämpöpatteriin
[x] äidin jutellessa toiselle äidille hetken leikkipuistossa, kiipeilytelineen ylimmälle puolalle ja sieltä suorin vartaloin alas, onneksi tällä kertaa sentään kyljelleen
[x] edellistä vastaavassa tilanteessa voltti suorin vartaloin liukumäen portaita taakse päin alas
Ihme kyllä kaikista selvittiin ilman lääkärireissua, kohtalaisella huudolla ja kamalalla huono-äiti-morkkiksella.
Taitaa olla vauhdikas vekara teillä. Ainakin tilanteita riittää. Huono-äiti-morkkis on kyllä taattu aina noissa tilanteissa.
PoistaMinun pikkuveljeni oli kanssa samanlainen, joka ehti joka paikkaa ja hälle sattui ja tapahtui. Järkikään ei aina päätä pakottanut. Hän mm. kiipeili pöydille ja juoksi eikä välittänyt ollenkaan vaikka pöytä loppui. Meillä oli kuulemma mustekaloilla ruokapöydän tuolit kiinni ettei niitä saanut vedettyä esiin ja kiivettyä pöydälle. Täysissä järjissä tuo ihminen mielestäni tänä päivänä on kommelluksista huolimatta :D
Minä lienen ainoa, jonka vastasyntynyt on pudonnut sohvalta. Laskin vauvan lattialle mennäkseni keittiöön hämmentämään ruokaa ja kohta kuului mätkähdys ja vauvan itkua. Isosisarus oli nostanut vauvaparan lattialta sohvalle ja jäntevä vauva nosti päätään ja putosi. :/
VastaaPoistaAuts. Omatoimisia lapsia. Ei tainnut kuitenkaan käydä sen pahemmin.
PoistaHei Äiti ja poppoo!
VastaaPoistaLuin juttujasi ja jälleen huokailin. Sitten mielestäni pulpahti meidän perheen omia muistoja...
Tessa oli noin 10 kk ikäinen, kun putosi koko matkan yläkerrasta alakertaan. Se oli pelkkää kättä jalakaa ja kolinaa. Juoksin ison mahani (=Fanny) kanssa perässä, onneksi en saanut kiinni, sitten olisi tullut pahaa jälkeä. Minua alkoi supistelemaan, luulin paukahtavani siihen paikkaan. Tessa oli kuulemma elastinen, ei mitään jälkiä.
Reetan tuplasiskolle Vernalle kasvoi suomut jalkaan vuoden iässä, paksu, kova, kiinteä ja tiukka panssari. Hyppäsimme paikallisessa tk:ssa, syötimme ja käytimme eri lääkkeitä, saimme 4 eri diagnoosia. Testasimme ruokavaliota, vaihdoimme pesuaineet... Lopulta ihotautilääkäri tuumasi, selvästi atooppinen iho ja hoidot sen mukaiset. Tällä hetkellä Vernan iho on koko pesueen paras.
Verna on myös pudonnut altaaseen. Tuumasi, että enkeli minut sieltä nosti.
Fanny meinasi tukehtua hengenahdistukseen alle vuoden iässä, lääkäripäivstykseen matkaa noin 70 km. Neiti ehti virota jo matkalla, onneksi.
Reetta poltti kiukaan höyryissä kätensä.
Verna vietiin saman kuukauden aikana ambulanssilla sairaalaan, kun juoksi otsan auki ja tajunnantaso heitteli. Neidillä on halennut myös leuka sohvanreunaan osuessa.
Kaikilla neljällä todettiin yhtä aikaa rs-virus ja korvatulehdus, siinä sai kulkea spiiralla ja muistaa lääkkeet. Kesäkuu 2003, Tessa 3, Fanny alle 2 ja tuplat noin 3,5 kk.
Käsittääkseni jokaisella on vuorollaan ollut tikkejä, pakettia, kipsiä ja liimasidettä. Onneksi ne ovat tyttöjä!
Onneksi aika kuitenkin kultaa ne hirveimmätkin seikkailut, niitä on jopa hauska muistella jälkeenpäin. Usko vain.
Mutta mikä on se epätietoisuuden ja stressin määrä mikä annetaan, langetetaan. Tiedän sen vyyhden, jopa oma alitajunta keksii lisää. Nyt olemmekin keskustelleet, koska ukkokullan mielestä ajattelen liikaa. Analysoin liikkaa... Mutta mitäpä sitä muuta voi, aina on oltava toimintasuunnitelma ja varautua pahimpaan, ettei pääse niinkuin yllättämään...
Pakkasterveisin Tiina
Teilläkin taitaa riittää touhua ja tohinaa kotona.
PoistaMinä taidan harrastaa tuota samaa analysointia. Liikaakin mietin ja pyörittelen asioita monelta kantilta. Kadehdittavaa olisi taito vain mennä virran mukana eikä pohtisi asioita liikaa.
no voi höh :(
VastaaPoistaSanos muuta: höh. Onneksi päästiin pelästyksellä.
Poista