Valtakunnassa kaikki hyvin

Tänään se oli, Pirpanan (jolle taidan ottaa työnimen takaisin tänne blogiin eli Taika) fysioterapeutti. Neidin kerhoreissun (josta myöhemmin) jälkeen, äiti vaihtoi autoon toisen lapsukaisen ja ajoi vuorostaan Kättärille.

Vierastamaan oppinut Taika-vauva katseli alkuun fyssaria kovin ennakkoluuloisesti. Leluihin ei uskallettu koskea ollenkaan. Parempi oli vain tuijottaa mitä tuo outo täti aikoo oikein tehdä. Vahtia sen jokaista liikettä. Totinen oli toisen naama ja äitiä piti vilkuilla koko aika. Taikan kun laittoi selälleen lattialle, leikki hän ilmeisesti kuollutta ja makasi aivan paikallaan. "Jospa se ei huomaa mua kun en liiku."

Minä haluan tän pallon!

Onneksi tuo vierastus jonkun ajan päästä suli ja fyssari pääsi pyörittelemään Taikaa. Erilaisia temppuja ja asentoja kokeiltiin. Ihan oma itsensä nappula ei kuitenkaan ollut, vaan hieman varautunut oli koko aika. Mutta siitäkin huolimatta fyssari oli oikein tyytyväinen näkemäänsä. Taika osaa mitä pitääkin ja vaikka kääntyminen ei vieläkään, muutamaa satunnaista kertaa lukuunottamatta, kiinnosta, siitä ei tarvitse olla huolissaan. Nyt on sekä Neidin oma fyssari että Kättärin fyssari olleet samaa mieltä: taito on edelleen olemassa, nyt vain ei haluta kääntyä.

Kiitosta napero sai näppäristä käsistä. Kerroin, että hän viihtyy lattialla selällään leikkimässä leluilla ja kattelemassa mitä isosisko puuhaa. Fyssari totesi, että sen huomaa käsien käytöstä. Näppäri-näppinen tyttö. Konttausasento sai myös fyssarin toteamaan: "Ohoh!". Taikaa kun pikkuisen tukee vatsan alta, hän vetää itsensä konttausasentoon. Toisinaan jopa heijaa itseään siinä edes takaisin. Äidillä onkin vähän sellainen kutina, että niinköhän tuo tyttö jättää ryömimisen välistä ja lähtee suoraan konttaamaan. Nyt touhu näyttää siltä.

Vaikka kuinka lintussa joutuisin olemaan!

Neidin oma fyssari oli sitä mieltä, että pientä pehmeyttä olisi keskivartalossa. Mikä on kuulemma tavallista keskosilla ja johtuu kesken jääneestä masuajasta ja siten kesken jääneestä sikiöasennosta. Ja kun tuo loppuajan sikiöasento ahtaissa oloissa on tärkeä motorisen kehityksen kannalta. Kättärin fyssari ei tuosta puhunut mitään. Pikkaisen olen taipuvainen uskomaan meidän omaa fyssaria, jolla on niin pitkä kokemus erityislapsista. Tosin, ei tämä Kättärin fyssarikaan mitenkään ammattitaidottomalta vaikuttanut, ei ollenkaan. Omaan fyssariin on vain kerennyt syntyä luottamus näiden vuosien varrella. Mutta oli oikeassa kumpi vaan, kummankaan mukaan ei ole mitään syytä huoleen eikä mitään tarvetta jumpalle tms.


Voimme siis huokaista helpotuksesta. Säikähdyksellä selvisimme ja voimme jatkaa tätä samaa jumpaamattomuutta tuon kakkosen kanssa :)