Ja kun tuo taiteilija oli astunut ulos kuorestaan, iski uusi inspiraatio uudestaan illemmalla. Nyt sisällä kupliva taiteellinen hyöky purettiin ulos pehmeiden vahaliitujen kera. Vauhti oli niin hurjaa, etteivät kaikki liidut pysyneet kädessä ja taideteos jatkui myös seinällä.
Kuvassa viitotaan vihreä, vihreä tussi kädessä. |
Tästä suuresta luovuuden hetkestä haluttiin ilmeisesti kokonaisvaltainen aistimus ja niin joutui punainen liitu suun syöveriin. Ennen kuin äiti tai isi kerkesi hätiin, oli tuosta liidusta rouskaistu pala. Onneksi tuo liitu oli tavanomaista pehmeämpää, joten se syötiin liukkaasti eikä tukehtumisvaaraa ollut. Mutta huulet olivat kuin huulipunalla maalatut ja hampaatkin loistivat iloisen punaisina. Meidän viittomaopettaja tuumasikin sivusta katsojana, että nyt Neiti kyllä muistuttaa jo Uuno Turhapuroa.
Vaiherikas päivä Neidillä. Picassosta Uunoksi yhdessä päivässä.
heh :))
VastaaPoistaTuo viittomakieli vaikuttaa kyllä jännältä!
Itsekin olen niiden pauloissa. Halu oppia uusia on suuri, mutta tuo aivokapasiteetti omaksua niitä on pieni ;)
VastaaPoista