Iskihän se tauti meihin loppuihinkin. Eilen illalla aloitti isi, tänään aamulla Pirpana. Nyt illalla on äidin vuoro.
Kummallinen on tämä tauti. Ei ole ollenkaan niin ärhäkkä kuin pari vuotta sitten koettu noro. Mutta paha olo sen sijaan kestää paljon pidempään. Neiti ei ole vieläkään kunnolla tokeentunut ja syöminen on ollut huonoa. Peräpääkin prutkuttaa kohtuullisen muhevan hajuista kaasua pihalle. Huh. Mutta vauhtia tuossa ipanassa tuntuu olevan enemmän kuin tarpeeksi ja voimattomat vanhemmat koittaa pysyä perässä. Toisinaan vessan kautta kurvaten.
Pikkuinen ei onneksi ole kovin montaa kertaa oksentanut. Ruoka ei tosin maistu, mutta mammanmölö sen sijaan hyvin. Osmosaaliakin on ruiskulla suu pielestä tyrkätty ja näyttää jopa tykkäävän nappula litkusta. Ainakin maiskuttaa ruiskua innolla.
Tämmöisissä tunnelmissa tämä viikonloppu. Lähden moikkaamaan vessanpönttöä. Moro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti