Yökkökyöpeli

Keskiyöllä heräsin säpsähtäen. "Neiti itkee!" sanoin miehelleni ja loikkasin sängystäni. Vain löytääkseni Neidin ja ukkelin vessasta vaatteita riisumasta ja pesulle menemästä. Neiti oli alkanut oksentamaan. Mies oli jo kerennyt herätä itkuun ennen minua ja kun mies oli mennyt Neidin huoneeseen, istui pieni raukka itkemässä sängyllä ja joka puolella oli oksennusta. Tukassa, lakanoissa, vaatteilla ja jopa pitkin naamaa. On varmasti ollut surkea näky.

Juuri kun saimme tytön putsattua ja puettua, iski uusi pahan olon aalto. Uskottava se oli, Neidillä oli oksennustauti. Yön selkään lähtivät isin kanssa kohti Lastenklinikkaa.

Neiti pääsi onneksi heti tippaan, joten kuivumista ei tarvinnut pelätä. Klinikka oli taas aivan täynnä eikä osastoille ollut tilaa. Olivat jääneet päivystykseen yöksi. Halusivat seurata mihin suuntaan tauti menee. Onneksi oksentelu hellitti aamuun mennessä ja puolen päivän aikaan pääsivät jo kotiin.

Nyt jännitämme täällä tarttuuko tauti meihin muihin. Toistaiseksi näyttää hyvälle, mutta vielä ei uskalla huokaista helpotuksesta.