Ihana uhmaikä

Rakas uhmaikä on jälleen rantautunut taloomme. Jostain syystä tuolla Neidillä menee uhmaaminen aalloissa. Välillä on hyvin seesteistä ja tasaista. Ja sitten taas rävähtää ja alkaa myrskyämään. Nyt uhmataan sitten oikein tosissaan. Koko tuon seesteisen jakson edestä.

Kiukkua herättää milloin mikäkin. Viimeksi raivottiin puurolautaselle. Ihan väkisin olisi pitänyt saada syödä pikkusiskon puuro. Ei auttanut, vaikka kuinka selitettiin, että ihan samaa puuroa on kummallakin. Lopulta muka sipaisin siskon lautaselta lusikallisen. Kah, sen jälkeen puuro maistui taas oikein hyvin. Huoh.

Mutta se uhmaaminen. Huidotaan ja heilutaan. Kiemurrellaan. Karjutaan niin, että pää punoittaa ja näyttää kuin verisuoni jo puhkeaa päästä. Itketään isoja kyyneleitä. Jos ei kunnolla itketä, niin väännetään tekoitkua. Kaikki konstit ovat sallittuja ärsytyksen ilmaisemiseen. Vanhemmilla on toisinaan hermoissa pitelemistä ettei lähde mukaan kiukkuamiseen. Joskus kyllä tekisi mieli itse vetää lattialle levyksi ja vähän potkia höyryjä ulos :)

Riiviöntikohtauksiakin esiintyy. Tänään juostiin ympäri kämppää tussi kourassa piirtämässä. Kaikkialle muualle kuin paperille. Naamassakin komeilee nyt vihreä sotamaalaus. Äidin yrittäessä nukuttaa pienempää ipanaa, paukutettiin teletapin kolisevia jalkoja lattiaan ja tv-tasoon. Kielloista huolimatta.

Lienekö tässä osasyynä se, että hoidot ovat keventyneet selvästi. Nyt on sitten virtaa ja vauhtia. Jaksetaan testata niitä rajoja oikein kunnolla. Ihanan, ärsyttävän normaalia!