Räkä poskella

Neiti on räkiksessä, jälleen. Tänä vuonna pieni tyttönen on ollut enemmän kipeänä kuin koko hoitojen aikana ennen tätä. Lienekö syynä tämä erittäin pöpöinen talvi, tänä vuonna alkanut Kympin kerho vai huono tuuri. Mene ja tiedä.

Onneksi kuume ei ole noussut ja olemme saaneet olla kotona. Pientä lämpöilyä on ollut. Olemme jopa saanet luvan antaa Panadolia, koska tauti on selkeästi räkätauti. Tavallisestihan ei saa antaa kuumetta alentavaa, vaan ensin seurataan nouseeko kuume yli 38 asteen, jonka jälkeen alkaa automaattisesti antibiootit.

Voi että, minä kaipaan sitä, että räkätauti on vain räkätauti. Ettei tarvitse pelätä mitä tämä nyt sitten tuo tullessaan. Koko ajan saa seurata sydän syrjällään nouseeko kuume, koska tulee lähtö päivystykseen ja tarviiko taas jäädä osastolle sairastamaan. Stressikäyrä koholla koko aika. Yöllä soi herätyskello kahden tunnin välein, jotta voimme tarkistaa Neidin kunnon ja mitata lämmön. Väsyttää niin tämä huolehtiminen ja murehtiminen. Kunpa voisi edes yhdeksi päiväksi irrottautua tästä elämäntilanteesta. Unohtaa kokonaan murheet ja taudit.

Matalista soluarvoista johtuen normi räkätauti muuttuu helposti joksikin paljon pahemmaksi. Yksi mörkö on keuhkokuume. Mikä, ikävä kyllä, voi olla se viimeinen tauti näillä syöpälapsilla. Siksi voinnin tarkkailu on todella tärkeää ja voinnin huonontumiseen pitää reagoida nopeasti.

Toinen mörkö on elimistön kestäminen. Sytostaateista johtuen ovat sisäelimet ja elimistö ylipäätään kovilla ja jokainen lääke lisää on rasite elimistölle. Maksa- ja munuaisarvoja seurataankin säännöllisesti, jotta nähdään missä mennään. Tämä Downin syndrooma tuo tähän oman mausteensa. He kun kestävät taviksia huonommin näitä hoitoja ja yksi syy menehtymiseen onkin sisäelinten pettäminen. Onneksi Neiti näyttää kestävän hyvin hoitoja. Mutta jokainen antibiootti ja lääke on aina lisäriski. Tästäkin syystä toivoisi, että näiltä ylimääräisiltä taudeilta tässä syöpätaistelussa säästyisi.

Tulispa jo kesä ja kärpäset ja tämä flunssakausi olisi jo takanapäin.