Saanen esitellä: virkistyneet vanhemmat

Olipas ihana viikonloppu. Äiti ja Isi pääsivät pitkästä, pitkästä aikaa viihteelle. Juhlistamaan Isi-ukon synttäreitä. Kyllä teki niin hyvää että.

Lapsukaiset veimme mummolaan jo päivällä. Isovanhemmille hoito-ohjeet ja lääkeohjeet. Hirmuinen pusuttelu pikkuisille ja sitten kurvasimme kohti stadia. Meillä oli hotellihuone varattuna yöpymistä varten.

Äitee pääsi oikein laittautumaan ja tälläytymään. Ihan hassulta tuntui katsella peilista meikattua naamaa. Ehkäpä tästä voisi ottaa taas tavan. Toisinaan laittaa jotain väriäkin naamaan. Pitkään on mennyt, ettei vain jaksa. Jaksa laittautua kotona olemista tai sitä satunnaista kauppareissua varten. On jo pikku hiljaa alkanut unohtamaan millaista on olla nainen, ei aina vain se äiti. Nämä pikkulapsivuodet ja vielä enemmän, nämä leukemiavuodet, ovat imeneet omaan tahtiinsa mukaan ja sitä on elänyt vain lapsiaan varten. Unohtanut itsestään huolehtimisen. Se on tuntunut niin epäoleelliselta, vaikkei se missään tapauksessa sitä ole. Mutta tämä reissu herätti. Ihan kuin maailmassa olisi taas enemmän värejä, kun on saanut rentoutua ja unohtaa hetkeksi arjen huolet.

Tälläytymisen jälkeen näimme pari ystäväämme ja menimme katsomaan Kummanki kaa - mukana myös Vesa -esityksen. Se oli loistava! Nauraa käkätimme sydämemme kyllyydestä. En muista milloin olen viimeksi noin paljon nauranut. Kyllä piteni elämä toisesta päästä muutamalla vuodella.

Siitä suuntasimme baariin istumaan ja joukkoon liittyi lisää ystäviä. Paransimme maailmaa. Juorusimme jonnin joutavia. Ja hämmästelin sitä, että yhtäkkiä meillä kaikilla on myös lapsia! Edellisen kerran, kun jossain kuppilassa olemme päässeet käymään, olemme olleet meidän kaveriporukassa harvinaisuus: lapsellinen perhe. Lapset siis luonnollisesti pääsivät juoruamislistalle, valtaamatta koko iltaa kuitenkaan. Ja kotiinkin suuntasivat kaikki inhimilliseen aikaan. Siitä huolehtivat oi nuo ihanat, öisin valvottavat lapset :)

Aamuyöstä heräsin lainehtivassa sängyssä. Paita litimärkä, patjassa valtava läntti ja peittokin oli saanut osansa. Olin täysin unohtanut illalla pumpata ja siitäs sain. Maitoa joka paikassa.

Kaiken kaikkiaan, oikein onnistunut ja virkistävä reissu. Nyt kyllä nämä vanhukset tsemppaavat, ja vähän useammin kuin kerran kahdessa vuodessa, käyvät jossain tuulettamassa päätään. Lapsukaisetkin kun jo jäävät hyvillä mielin mummolaan hoitoon.