Kirjainyhdistelmä johon en olisi halunnut tarkemmin tutustua. ALL= akuutti lymfaattinen leukemia. Elämä/kohtalo/mikäikinä päätti kuitenkin toisin.
Diagnoosi vahvistettiin tänään luuydinnäytteestä. Näyte lähtee vielä tarkempiin tutkimuksiin, saadut tulokset vaikuttavat kuitenkin enemmänkin hoidon nyansseihin, ei enää diagnoosiin. Selkäydinnesteestä ei syöpäsoluja löydetty, mikä on oikein hyvä asia. Syöpä ei ole levinnyt keskushermostoon.
Nurinkurista kyllä, mutta diagnoosin varmistuminen pudotti pienen lastin kiviä harteilta. Vaikkakin käytännössä tiesimme mikä tilanne on, nyt se on kuitenkin varmistettu ja voimme aloittaa hoidot. Lisäksi tilanne on niin hyvä kuin nyt tässä tilanteessa voi olla. Lääkärin mukaan neidillä on hyvät mahdollisuudet paranemiseen.
Toinen säkillinen kiviä putosi matkalle, kun pääsimme sittenkin asumaan K10:n vanhempainyhdistyksen kämppään. Ajatus päivittäisestä edestakaisin ajelusta on ahdistanut. Nyt päivälläkin voi käydä lepäämässä, jos on tarvetta. Myöskin neidin hoidon vuorottelu on helpompaa. Meiltä kotoa kun ei pääse julkisilla ja auton rohjojakin on vain yksi. Tärkeät hengähdystauot sairaalasta on siis helpommin järjestettävissä.
Tänään aloitettiin lääkitys. Jännityksellä odotamme tuleeko sivuvaikutuksia. Äiti odottaa kauhulla tukan lähtemistä. Suunnitteilla on jo joskinlaista hattua ja myssyä tuon ajan varalle. Ehdotuksia hattuideoista vastaan otetaan. Melkeinpä voisin julistaa hattukilpailun!
Vieläkin odotan koska kunnolla ymmärrän neidin sairauden. Vai tuleeko sitä ymmärrystä koskaan kunnolla? Kummallista kyllä, jo nyt huomaan laitostumisen merkkejä itsessäni. Lienekö sitten tullut liikaa viime aikoina vietettyä aikaa valkotakkisten joukossa vai mistä johtuu? Sekavat ovat tunnelmat ja mieli vaihtelee paljon hetken mukaan. Eilisilta oli todella hankala kun neitiä jouduttiin pistämään useamman kerran kun viggoa ei saatu paikalleen. Silloin uhkasi jo isi napata neidin ja lähteä karkuun. Itku tuli kummallakin ja käytävän lattiaa kulutimme hermostuksissa. Nyt onneksi on laitettu laskimokatetri ja pistelyt on tältä osin pistelty.
Nyt on mustaa valkoisella, taudilla on nimi ja tiedossa on keinot, millä lyödä se. Kauniisti sanottuna, turpiin vaan ja onnea; se tauti kaadetaan jumalauta!!!!!
VastaaPoistaMä lähen heti mukaan pipokamppiksiin, aikuisten puolella on jo ''sytomyssykamppis'' - nyt ois lasten vuoro :) Joku jujitsu tähän vielä kekataan.
Voimia matkalle, kaikissa niissä muodoissa missä sitä voi toivottaa. Upee juttu tuo vanhempainyhdistyksen asunto, mä voisin vaikka pussata sitä teidän sossua, miten suuri helpotus teidän arjelle!!!
Rutistuksia, neitokaiselle Muiskuja ja vanhemmille vahvaa selkää jaksaa kantaa parhaansa mukaan tulevat.
Huhheijaa. Näillä sairauksilla on niin pirun pelottavat nimetkin.
VastaaPoistaMiten hieno uutinen ettei syöpä ole levinnyt! Lääkärin toteamus hyvistä mahdollisuuksista kuulostaa huojentavalta. Tosi hienoa myös että asuminen järjestyi. Olisi ollut melko kohtuutonta vaatia kulkemista sairaalaan vähänkin pidemmän matkan takaa. On vähintäänkin inhimillistä ja suotavaa tässä tilanteessa tehdä kaikkien osapuolten olemisesta niin siedettävää kuin se vaan ikinäkään on ylipäänsä mahdollista.
Onneksi pistelyt on tältä osin ohitse. Voin vain arvailla tuon sairaalakäytävän pituutta tuollaisessa tilanteessa kun sitä hermostuneena kävelee edestakaisin.
Hoidot ovat siis alkaneet. Nyt täydellä rähinällä nujertamaan sitä mörköä pois päiväjärjestyksestä. Toivottavasti pieni potilas ei suuremmin kärsi hoidoista :/
Olette kovasti ajatuksissa. Passitettiin suojelusenkelimme sinne sairaalasängyn viereen, niitä tarvitaan nyt siellä enemmän. Voimia uuteen päivään <3
Yhdyn edellisten kommentteihin! Ja kyllä nyt on lasten vuoro saada omat myssynsä. Itse en osaa oikein virkata, mutta pistän mietintämyssyn päähän asian eteen...
VastaaPoistaNo ainakin niitä ihania pipoja Neidille on saatava, jos edes jotain mukavaa tämän p****n keskelle.
VastaaPoistaOn tosi upeaa että hoito pääsee nopeasti käyntiin ja saitte asunnon. Jotain ihanaakin kaiken painajaisen keskelle! Ja onneksi olette siellä K10:llä, se on kuitenkin varmaan maailman paras paikka tässä tilanteessa - kokemus ja muu.
Pidämme täällä peukkuja ja ideoimme hattuja. Paljon paljon paljon voimia!!!!!!!!
Kiitos kaikille tsempityksestä. Se avulla jaksaa taas mennä eteenpäin.
VastaaPoistaIhanaa, että maailmassa on vielä jotka välittävät.
Melkeinpä samalla hetkellä meidän tytöllä diagnosoitiin sama, ALL.
VastaaPoistaEnsimmäinen viikko diagnoosin jälkeen oli tietenkin shokki kaikille. Nyt, viiden hoitoviikon jälkeen elämä on palautunut osin tuttuihin uomiin.
Koskaan se ei enää ole samanlaista kuin ennen mutta valoa sitä on pimeässäkin! Kysykää vaikka tulikärpäsiltä tai muilta ihmeöttiäsiltä.
Voimiaan toisilleen jakavat voimattomat :-)
Voimia.
-e.k
Toivotan teille paljon voimia ja valoa matkaan.
VastaaPoistaTukiasunnot ovat korvaamattoman tärkeitä, sellaisen ymmärtää vasta, kun joutuu kohtaamaan tälläisen tilanteen. Ja sehän voi ennalta arvaamatta koska tahansa koskettaa ketä tahansa; sinua, minua, naapuria...