maanantai 22. marraskuuta 2010

Arkea se on tämäkin

Tapahtuipa tänään: käytiin Pikku-Neidin kanssa keinumassa ja katselemassa hevosia läheisellä tallilla. Äiti oli pakannut päälleen ihan liikaa vaatetta. Takaisin tulomatkalla alkoi jo pinna kiristää, kun oli tukalan kuuma. Teki mieli kuoria villapaita päältä. Kotiovella lensi heti ensimmäiseksi kuumat ulkovaatteet päältä. Ja sitten silmiini iski koirulin temppu: pissattu uudelle eteisen matolle. Huoh. Äkkiä itseltään loputkin kuumat vaatteet nurkkaan. Pahimpaan lätäkköön paperia imemään ja Neiti kainaloon.

Neidin kuoriuduttua ulkovaatteista Äiti laittoi telkkarin päälle, jotta hän pysyisi poissa pissalätäköstä Äidin siivotessa. Vaan sepäs ei tänään sitten toiminutkaan toivotulla tavalla. Siinä siivoamisen lomassa Äiti sai hakea Neidin repimästä jouluvalojen johtoa ja modeemin kaapelia. Kun johtotehtävät jätettiin osavampiin käsiin, Neiti onnistui löytämään jostain pienen pussillisen rakeita, joita on tavaroissa imemässä kosteutta varastoinnin aikana. Olohuoneesta alkoi kuulumaan epämääräinen rapina. Äidin rynnätessä paikalle syy paljastuu. Neiti oli mussuttanut tuota pakettia ja saanut sen rikki. Onneksi näytti siltä, että suurin osa rakeista tippui lattialle. Älkää kysykö mistä tuo pussukka löytyi, ei harmainta aavistusta. No, ei auta, oli kaivettava rikkakihveli esiin ja lakaistava pitkin poikin pyörivät rakeet lattialta. Juostessaan ihmettelemään ropinaa, oli Äiti unohtanut vessan oven auki. Seuraavaksi kuuluikin muovista kolinaa vessasta ja sieltähän se Pikku-Neiti löytyi nuolemasta pottaa.....

Huh ja puh. Nyt on matto likoamassa ja Neitikin laillisissa puuhissa omassa huoneessa. Vaan Äidillä oli kyllä hippaisen pinnassa pitelemistä. Neidin temput yleensä kuittaantuu naurulla, vaan koiran pissan peseminen matosta valmiiksi hikisenä ei kuulu niihin mieltä ylentäviin tekemisiin. Onneksi veren paine on jo laskenut ja nyt osaa jo nauraa tuolle episodille. Vaan pitikös noiden down-lapsosten olla passiivisia?

3 kommenttia:

  1. No ei varmaan naurattanut mutta kyllä toi kirjoitettuna kuulostaa koomiselta :))

    VastaaPoista
  2. Ihania arkisia juttuja, niitä ihan tavallisia:). Tuo passiivisuus taitaa olla joku legenda jostain seitkytluvulta...Meillä tänään lääkäri kysyi, että "Rauhottuuhan tuo lapsi kuitenkin päiväunille, vai ?" Ehti neiti siis viidessä minuutissa kiivetä potilassängylle, nykiä jos vaikka mitä tavaroita hyllyistä, vaikka ihan koko ajan menin perässä ja vahdin :).Mahtavaa energiaa, vaikka räkä valuu ja korvat on kipeät.
    Ihania talvisia pakkaspäiviä teille.

    VastaaPoista
  3. Musta kanssa tuntuu, että tuo passiivinen Down-ihminen on vähän niin kuin Lumimies tai lentävät lautaset. Kukaan ei voi todistaa, ettei sellaisia ole olemassa mutta minä en ainakaan henkilökohtaisesti ole nähnyt mitään näistä kolmesta. :)

    Kiva lukea, että neidillä riittää virtasta.

    VastaaPoista