torstai 12. huhtikuuta 2012

Ihana uhmaikä

Rakas uhmaikä on jälleen rantautunut taloomme. Jostain syystä tuolla Neidillä menee uhmaaminen aalloissa. Välillä on hyvin seesteistä ja tasaista. Ja sitten taas rävähtää ja alkaa myrskyämään. Nyt uhmataan sitten oikein tosissaan. Koko tuon seesteisen jakson edestä.

Kiukkua herättää milloin mikäkin. Viimeksi raivottiin puurolautaselle. Ihan väkisin olisi pitänyt saada syödä pikkusiskon puuro. Ei auttanut, vaikka kuinka selitettiin, että ihan samaa puuroa on kummallakin. Lopulta muka sipaisin siskon lautaselta lusikallisen. Kah, sen jälkeen puuro maistui taas oikein hyvin. Huoh.

Mutta se uhmaaminen. Huidotaan ja heilutaan. Kiemurrellaan. Karjutaan niin, että pää punoittaa ja näyttää kuin verisuoni jo puhkeaa päästä. Itketään isoja kyyneleitä. Jos ei kunnolla itketä, niin väännetään tekoitkua. Kaikki konstit ovat sallittuja ärsytyksen ilmaisemiseen. Vanhemmilla on toisinaan hermoissa pitelemistä ettei lähde mukaan kiukkuamiseen. Joskus kyllä tekisi mieli itse vetää lattialle levyksi ja vähän potkia höyryjä ulos :)

Riiviöntikohtauksiakin esiintyy. Tänään juostiin ympäri kämppää tussi kourassa piirtämässä. Kaikkialle muualle kuin paperille. Naamassakin komeilee nyt vihreä sotamaalaus. Äidin yrittäessä nukuttaa pienempää ipanaa, paukutettiin teletapin kolisevia jalkoja lattiaan ja tv-tasoon. Kielloista huolimatta.

Lienekö tässä osasyynä se, että hoidot ovat keventyneet selvästi. Nyt on sitten virtaa ja vauhtia. Jaksetaan testata niitä rajoja oikein kunnolla. Ihanan, ärsyttävän normaalia!

9 kommenttia:

  1. :) Kuulostaa tosiaan ainakin ihanan ärsyttävän normaalilta. Uhmaikäiseltä.

    Meilläkin uhmaillaan. Johon veljeni jälleen kerran tänään totesi "Lellikakara, teidän pitää tehdä sille se sisarus ja pian, ettei siitä kasva tuommonen."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on sitten lellikakara. Eikä oo kakkonen asiaa helpottanut, vaan uhmaa pahentanut :)

      Poista
    2. Noin minäkin uskon, että meillä kävis. Ainakin tänään on 1v-serkkutytön kanssa tapellut niin maan perusteellisesti, että huhhuh. :D

      Poista
  2. Hih, kuulostaa niin ihanalta ja kotoisalta. Joskin meillä lapset jo huomattavsti isompia...

    Aurinkoista kevään odotusta!

    Äiti77

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotoisaa on. Kuultinpa tässä juuri, että se uhmaikä alkaa sitten teini-iässä uudestaan :) Sitä odotellessa.

      Poista
  3. Mulla on niin pitkä aika noista uhmaikä ajoista (kuopus kohta 9) ja Neidin tavanneena en voi uskoa tuota tekstiäsi ;) Mutta kyllä mä uskon ;) Just sitä ihanan normaalia lapsiperheen elämää, ai että. Silti se uhman voimakkuus tottakai yllättää, etenkin jos sitä "verisuoni katkeaa päästä"-uhmaa ei ole niin usein tullut. Totta, sytostaateista tuleekin sitten ne muut - ei normaalin elämän - oireet. Eli tämähän on vallan mahtava uutinen ;D Ei muuta kun puurolautaset sekaisin ja Teletapille pehmeät tossut jalkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se Neitikin osaa :) Melkoinen tänttähäärä on. Tietää kyllä tarkkaan mitä haluaa.

      Pitänee syöttää jatkossa samalta lautaselta. ;)

      Poista
  4. Ihana uutinen siinä mielessä että neiti jaksaa nyt uhmata ja energiaa riittää tällaisten normaalien kehitysasioiden läpikäymiseen :)) Meilläkin on uhmis tullut "osissa" ja aina astetta kovempana. Nyt on samalla tavalla meillä aika omapäistä menoa ja mielenosoitusta. Voi ihanaista. :D Kati ja N

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania uutisia on. Että hoidoista huolimatta kehitys kuitenkin menee eteenpäin ja normaaleja elämän kommervenkkejä ilmaantuu.

      Neiti lähettää terkkuja Pikku-Ännälle!

      Poista