perjantai 6. huhtikuuta 2012

Paljon puhuttanut uusi lastensairaala

Viime päivinä on ollut mediassa puhetta Lastenklinikan huonosta kunnosta ja tarpeesta uudelle lastensairaalalle. Länsiväylässä oli julkaistu erään äidin ottamat kuvat sairaalan kunnosta. Se, mikä herätti minussa suurta kummastusta, oli se, kuinka jotkut eivät halua nähdä tai uskoa todellista tilannetta.

"Ulkoiset puitteet ovat vain puitteita - pääasia että puhdasta vttä ja lämpöä riittää ihanan, osaavan ja jaksavan hoitohenkilöstön sekä laitteistojen lisäksi."

"Sanoisinko että kyllä ihmiset osaatte olla kiittämättömiä,ne ihmiset lapset parantaa,eikä joku materiaali.Vaikka paikat on vanhoja,on ne varmasti siistejä ja pestään ihan samalla tavalla kun uusikin sairaala. Niin pinnallista.Mutta sellaiseksihan tämä maailma on menossa,aika ulkoinen pitäis kiiltää ja sisin jäädä huomiomatta."

"Kun vähän maali repsottaa, eikä vanhemmille ole järjestetty luksusoloja, heti aloitetaan parkuminen. Ei taida teilläkään olla prioriteetit elämässä ihan realistisella pohjalla."

Tässä muutamia esimerkkejä kommentoinnista. Niistä huokuu se, että nämä ihmiset eivät ole itse viettäneet lapsensa kanssa kyseisessä sairaalassa päiviä, kuukausia, jopa vuosia. Kyseessä ei ole vain se, että seinät ovat vanhanaikaisen väriset, maali repsottaa jostain kulmasta ja oveen on tullut kulumajälkiä. Rakennus on oikeasti huonossa kunnossa. Kerronpa esimerkkejä meidän taipaleelta.

Heinäkuussa 2010 todettiin meidän Neidin leukemia. Tuolloin oli meneillään tajuton helleaalto. Moni meistä muistaa varmasti edelleen tuon kesän pitkään jatkuneen kuumuuden. Me siirryimme ulkoilman kuumuudesta viettämään kesää tukahduttavan kuumaan ja seisovaan huoneilmaan Lastenklinikalla. Huoneessa oli vähintään yhtä lämmintä kuin ulkona. Ilma seisoi, ei edes sitä pientä tuulen virettä mikä ulkona kävi. Tuossa hiostavassa, pakahduttavassa kuumuudessa meidän Neiti vietti rankat alkuhoitonsa, useamman viikon ajan ilman helpotusta. Kuvittele itsesi tilanteeseen. Sinulla on pahaolo koko aika. Ruoka ei maistu ja haisee pahalle. On kipuja ja heikottaa. Olo on mitä kurjin. Siihen päälle huone on pakahduttava. Kaikki hajut jäävät leijailemaan huoneeseen pitkäksi aikaa, koska ilmanvaihto on riittämätön. Ikkunaa ei saa avata painestetun huoneilman takia. Inhimillistä? Ei minusta. Kuulostaako nykyaikaiselle sairaalle? Ei minusta.

Lopulta tuossa huoneessa tuli vedet katosta läpi. Yhtäkkiä alkoi vain kuulua tiputusta ja lorinaa vessasta. Ensin luulin hanan vuotavan, kunnes huomasin veden tulevan katosta läpi. Meidän onneksi osastolla oli tuolloin toinen huone vapaana ja pääsimme sinne. Kyseinen huone meni kuivatukseen ja hetkelliseen käyttökieltoon. Ja tämä ei ole muuten ainut huone, josta on tullut vedet katosta läpi. Useampikin huone Kympiltä on ollut kuivatuksessa. Ilmastointi on riittämätön. Huoneet ovat kuumia kesällä, kylmiä talvella. Nämä ovat ihan oikeita ongelmia potilaille. Ei mitään rapistuneita maaleja seinissä. Ulkonäkö seikkoja.

"Jos minun lapseni on sairaana niin nukun vaikka tuolissa ja olen nukkunutkin, ei sairaala ole mikään hotelli, missä pitäisi olla kaikki viihdykkeet.
Kaikki on nykyään vain pintakiiltoa, usein turvallisen tuntuiset koditkin kovalla rahalla ostetut/ maksetut, sitten kun raha loppuu loppu kaikki .. niin surullista luettavaa lehdissä."

Niin, sinulla on varmaankin perusterve lapsi, jolle tuo sairaalareissu tarkoittaa muutamaa päivää infektio-osastolla. Kyllähän tuon ajan on vaikka päällään seisten. Mitäs sitten kun olet lapsesi kanssa sairaalassa viikko tolkulla. Kuukausi tolkulla. Edelleenkö hehkutat kuinka nukut vaikka tuolissa lapsesi takia? Ei, sairaala ei todellakaan ole mikään hotelli. Sen tietävät joka ikinen, joka on todella pelännyt lapsensa puolesta. Sitä ei tarvitse kertoa syöpää sairastavan lapsen vanhemmalle. He tietävät sen todella karvaasti. Joka ikinen heistä olisi mieluummin siellä hotellissa lomareissulla lapsensa kanssa, eivät sairaalassa.

Mutta miksi sairaalan pitää olla se karu ja karmea, aikansa elänyt ympäristö? Onko väärin pyytää, että sairaala on inhimillisessä kunnossa? Miksi siellä ei saa olla niitä parjattuja kaiken maailman viihdykkeitä? Pitääkö sairaalassa olon olla kurjuuden maksimointia? Taas kerran, toiset lapset viettävät pitkiä aikoja sairaalassa, ei vain yksinomaan Kympin lapset, ja kyllä heillä ja heidän vanhemmillaan on oikeus myös niihin viihdykkeisiin. Voit kokeilla itse seuraavaa: päätä asua vain yhdessä huoneessa asunnostasi, vaikkapa makkarissa. Ja tuosta huoneesta et saa poistua moneen viikkoon. Ei vessaan, ei syömään, ei happihyppelylle. Saat olla vain tuossa yhdessä ainoassa huoneessa. Kavereita ei sallita. Korkeintaan sinun lähimmät omaiset eli vanhemmat ja isovanhemmat. Sisaruksetkaan eivät saa tulla käymään infektioriskin takia. Ja silloinkin korkeintaan kaksi henkilöä kerrallaan. Siihen päälle: voinnissa ei ole hurraamista. Montako päivää jaksaisit? Missä vaiheessa alat kaivata noita viihdykkeitä, jotta saat aikasi kulumaan ja unohdat edes hetkeksi pahan olon ja kivut?

"siellä myös oli vanhemmilla mahdollisuus nukkua vaan patjalla sängyn vieressä,mutta se että pystyin olemaan siellä lapsen kanssa oli todella hyvä,sitä vaikka lapsensa takia nukkuisi veneen alla,jos niinkseen tulisi, ei kyllä itsellä tullut mieleen silloin ulkoiset seikat vaan se että lapsi sai hyvää hoitoa ja parani."

Olet onnellisessa asemassa. Sait olla lapsesi kanssa sairaalassa myös yöt. Näin ole Kympillä. Sinne ei mahdu. Lapseni oli alle kaksi vuotias sairastuessaan leukemiaan. Arvaa miltä tuntui jättää tuon ikäinen lapsi sairaalaan yksin yöksi? Olin juuri saanut kuulla, että toisella on leukemia. Sairaus, joka on hengenvaarallinen. Lapseni oli myös todella huonossa kunnossa. Kiitos lääkäreiden, jotka eivät ottaneet vanhempia tosissaan ja lapseni ehti huonoon kuntoon ennen kuin sai lähetteen eteenpäin. Sinne minä jätin lapseni. Yksin kaikkien laitteiden keskelle sairaalaan. Oli tippalaitetta, happimaskia, saturaatiomittaria ja nallelätkää. Kalpea ja valkoinen, voipunut pieni lapsi. Lapsi, joka sairasti leukemiaa. Ja oli erittäin huolestuneet vanhemmat. Vanhemmat, jotka eivät oikein edes ymmärtäneet mitä oli tapahtunut. Tarve saada pidellä lasta sylissä oli suuri. Mutta mahdollisuutta ei siihen ollut. Ja huonovointinen lapsi, joka koki, että vanhemmat jättivät hänet tuolla hetkellä.

Neiti oppi pelkäämään vanhempien lähtemistä. Hän ei suostunut nukahtamaan iltaisin. Pienikin risahdus ja Neiti oli hereillä. Hän vahti, että vanhemmat eivät lähde ja jätä häntä. On totta, että sairaallassa kun vietetään pitkiä aikoja, eivät vanhemmat jaksa, jos he ovat siellä koko ajan yötä. Sillä yöt ovat todella risaisia lääkitysten ja laitteiden piippausten takia. Mutta ainakin alkuun olisi todella tärkeää, että vanhemmilla olisi mahdollisuus yöpyä lapsensa luona. Jotta kummillakin olisi kunnolla aikaa tottua tilanteeseen. Sisäistää tapahtunut. Eikä lasta tarvitsisi vain jättää yksin sairaalaan. Oli lapsi minkä ikäinen tahansa, ei tuo tilanne ole armollinen. Miltä sinusta tuntuisi hylätä lapsesi näin? Siksikin tilat ovat riittämättömät. Huoneeseen ei vain mahdu.

Tilat ovat riittämättömät myös muualla. Olemme joutuneet viettämään muutamankin kerran yön päivystyksessä, koska osastot ovat olleet täynnä. Tilaa ei ole ollut, vaikka osastopaikan Neiti olisi tarvinnut. Kerran päivystyksessä lääkäri osoitti uutta siipeä, joka Lastenklinikalle on rakennettu: "Tuo on sairaala. Tämä on museo." Henkilökuntakin on tuskastunut tilan riittämättömyyteen ja ahtauteen. Sen toimitattomuuteen. Meille on myös sanottu, että sairaala on rakennettu sen ajan (1940-luku) potilasmäärille ja tänä päivänä se on auttamattomasti liian pieni.

Eräänkin kerran yövyimme päivystyksessä, vaikka Neidin olisi kuulunut päästä infektio-osastolle eristyshuoneeseen. Lopulta aamulla meidät lähetettiin kotiin. Tilaa ei ollut jäädä ja todettiin, että kaipa tuo on kotikelpoinen. Sillä lopputulemalla, että olimme parin tunnin päästä takaisin sairaalassa. Sillä erää todettiin, että nyt on sitten pakko järjestää huone. Aloitettiin palapeli. Potilaita siirreltiin huoneesta toiseen. Mietittiin keitä voidaan laittaa samaan huoneeseen. Infektio-osastolla ovat lapset omissa eristyshuoneissa, jotta taudit eivät leviäisi toisiin lapsiin. Vanhemmatkaan eivät saa sen takia liikkua käytävillä, vaan huoneisiin kuljetaan ulkokautta. Neidin infektioeristyksestä johtuen hänen on ehdottomasti oltava omassa huoneessa. Huonekaveri ei tule kysymykseen. Muutaman tunnin päästä oli potilaita siirrelty riittävä määrä, jotta huone Neidille saatin vapaaksi. Pääsimme koirankopin kokoiseen huoneeseen viikoksi. Huoneella on kokoa noin kuusi neliötä plus vessa. Siellä vietimme yötä päivää aikamme.  Muistuttaa melkoisesti vankilaelämää. Rikoksena on vain sairastaa leukemiaa.

Ongelmat ovat todellisia. Eivät vain ulkonäköseikkoja. Ja sitä paitsi. Mitä pahaa siinä on, jos sairaala on viihtyisä? Ei mitään. Kyllä se auttaa omalta osaltaan jaksamisessa. Ei kenenkään tarvitse tulla kertomaan vakavasti sairaan lapsen vanhemmalle, että hyvä hoito on tärkein. Aivan kuin me emme sitä tajuaisi. Ihan varmasti ymmärrämme. Ja taatusti paremmin kuin moni muu. Sillä me taistelemme yhdessä lapsemme, lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan kanssa lapsemme hengestä.. Mikään ei ole sen tärkeämpää kuin asiallinen, hyvä hoito. Eikä tässä olekaan ollut kyse hoidonlaadusta. Vaan riittämättömistä, toimimattomista ja rappeutuneista tiloista. Tiloista, jotka rajoittavat ja vaikeuttavat päivittäistä hoitotyötä.


13 kommenttia:

  1. Juuri näin. Nykyvankiloissa taitaa olla asiat tuhannesti paremmin kuin Lastenklinikalla - ainakin noiden mainitsemiesi kuvien perusteella. Luulisi sitä aikuisten (?) ihmisten ymmärtävän, ettei sairaalassa olon pitäisi olla, kuten sen hienosti ilmaisit, kurjuuden maksimointia. Ulkoiset puutteet eivät toki painna loppupeleissä mitään, mutta joku roti... Mutta hei, tehdään mieluummin parit uudet nykytaiteen museot! Pitääkin katsoa ensi vaaleissa vähän tarkemmin, ketä äänestää...

    VastaaPoista
  2. mä en voi ees lukea noita kommentteja... Siis pyhä persaus sentäs. a a a a a a a a a a a a aa a a argh.

    meillä k7 teho oli niin täynnä, että aina kun tuli uusi potilas/oli mikä vähäpätöisinkin tilanne päällä, koko huone tyhjennettiin vanhemmista. Huoneessa oli 6 keskoskaappia, koneineen päivineen ja kaappien väleihin ei mahtunut edes nojatuolia, vaan istuttiin satulatuoleilla. siellä oli yksi-kaksi nojatuolia, jotka vietiin kaapinviereen, jolloin siirrettiin kaikkia muita potilaita.

    Nykyaikasta. Ei ole.

    VastaaPoista
  3. Juuri näin. Uusi sairaala on saatava! Näin lyhyesti ja ytimekkäästi.

    VastaaPoista
  4. Jos katson asiaa valokuvaajan silmin noi "kohua" aiheuttaneet kuvat olivat aivan epäoleellisista paikoista. Ei se maalin puuttuminen seinästä ole se suurin ongelma. Hienoa olisikin mennä päiväksi kuvaamaan koko klinikan tilannetta, vuotavista katoista ja tilan ahtaudesta.
    Ja myös siitä miten henkilökunta yrittää tehdä parhaansa niissä oloissa.

    Mika

    VastaaPoista
  5. Minä en myöskään voinut lukea kommentteja loppuun,koska verenpaine pamahti liian korkeaksi.Tilat ovat surkeita ja vaikka hoito olisi kuinka hyvää niin ei se kaikkeen aina auta.Uusi sairaala on saatava ja on hyvä kun joku jakaa tietoa ja nostaa asiaa esiin väliajoin.Teidän perheelle ja Neidille hyvää kevättä ja terveitä,aurinkoisia päiviä!

    T.Eräs äiti jonka pieni aurinkoinen menehtyi klinikalla

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti moni lukisi tämän tekstisi ja ymmärtäisi mistä on kyse. :) Asiaa, erittäin tärkeää asiaa.

    VastaaPoista
  7. Voin kuvitella kuinka kamalaa oli jättää ja lapselle jäädä yksin yöksi sairaalaan. Meidänkin perheellä kokemusta k.o. sairaalasta mm. infektio-osastosta, jossa onneksi sain yöpyä lapsen kanssa. Lapseni saattaa joutua taas piakkoin sairaalaan ja aloin nyt jännittää sitäkin voiko sillä osastolla vanhemmat yöpyä. Luulin että kaikilla osastoilla voi, enkä tiedä miten ikinä kestäisin jättää lapseni yksin. :( Viimeksi klinikalla ollessamme viereisessä huoneessa itki joka yö yksin yöpyvä taapero lohduttomasti. Hänen vanhemmillaan ei syystä tai toisesta ollut mahdollisuutta yöpyä.

    Tilat ovat todellakin ahtaat, epäkäytännölliset ja vanhanaikaiset monella osastolla ja päivystyksessä!

    VastaaPoista
  8. Me vietettiin vain yksi viikko K9 osastolla nappulan sydänleikkauksen aikaan 2009 (silloin oli kanssa hirveät helteet ja seisova ilma), onneksi! Se shokki, mikä ihmistä kohtasi kun tuli pohjoisen yliopistosairaalan viileältä, siistiltä ja tilava(hko)lta lastenteholta maan huippuyksikköön oli jotain sanoinkuvaamatonta. Se ahtaus, kuumuus, kosteus, seisova ilma. Päällimmäisenä jäi mieleen (avosydänleikatun) nappulan vuoteen vieressä kolmisen kymmenen sentin päässä sijaitsevat jäteastiat. Oikeasti tuli sellainen tunne, että on jossain itäeurooppalaisessa lastensairaalassa vuosikymmeniä sitten.

    Ja se helpotus, kun päästiin lähtemään takaisin pohjoiseen, sitä en varmasti unohda koskaan. Meidän kotipaikkakunnankin lastenosasto on nyt vihdoin viimein remontin alla, on se ihme, ettei siellä "sivistyksen parissa" muka löydy rahoja tällaiseen.

    VastaaPoista
  9. Olet asian ytimessä. Me vietettiin K7:lla 11vrk kaksostemme kanssa ja todella ahdasta ja meluisaa siellä oli. Kaapit vieri vieressä ja hoitohenkilökunta parhaansa mukaan tekee vaativaa työtä ahtaissa tiloissa. Vanhemmat siellä sitten parhaansa mukaan koikkelehtivat välissä... Jorvissa L2:lla, jossa oltiin melkein 2kk oli kyllä "luksusta" kun kaksosemme saivat oman huoneen ja molemmille vanhemmille oli pehmeät isot nojatuolit, missä pitää lasta kenguruhoidossa.

    VastaaPoista
  10. Todella surkealta kuulostaa lasten sairaanhoidon olosuhteet. :/ Asun ulkomailla, joten en ole aivan perillä tilanteesta. Onko uusien tilojen rakentamisen esteenä raha vai joku muu vastustus? Mikä olisi kustannusarvio nykyaikaisen lastensairaalan rakentamiselle? Mietin vain, kuin tässä meidän lähistöllä muslimit aikovat seurakuntansa jäsenien lahjoituksilla rakentaa miljoonia maksavan moskeijan, että ei kai sairaalarahojen kerääminenkään mahdotonta voisi olla. Enkä nyt tarkoita, että potilaiden omaisten niitä rahoja pitäisi kerätä! Lähinnä sitä tarkoitan, että olisiko päättäjien taholta todellista halua uuden sairaalan rakentamiselle, jos rahoitusta ei tarvitsisi liikaa miettiä. :)

    Voimia ja jaksamista teidän perheelle!

    VastaaPoista
  11. Kamalat olot tuolla kyllä on! pitäisikö sinun laittaa tämä teksti ja mahdollisesti jos saisit laittaa liitteeksi vielä kommentoijien tarinoita, jollekin herra iso herralle nähtäväksi millaista siellä ihan oikeasti on!?

    Pian se uusi sairaala meidän lapsille!

    VastaaPoista
  12. Heippa! Eksyin tänne kun googlasin Lastenklinikan kuntoa. Luin nimittäin saman artikkelin hiljan Helsingin Uutisista. Ja nyt olen entistä järkyttyneempi! Olen onnekas, että lapseni on terve, emmekä ole koskaan joutuneet Lastenklinikalle, mutta olen hyvin selvillä, että kuka tahansa voi joskus sairastua, ja silloin toivoisi sairaalan olevan asianmukainen. Olen ollut siinä luulossa, että Lastenklinikka olisi aivan erilainen... :/ Aika pelottavaa, miten Suomessa päästetään kaikki tärkeät asiat rapistumaan ja ihmiset jätetään miltei heitteille, mutta samaan aikaan rahaa syydetään Musiikkitaloihin ja Guggenheim-juttuihin. :(

    VastaaPoista
  13. Tämä on supertärkeä asia! Olen itse kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa sairaala oli vanhanaikainen ja ahdas. Parissa vuodessa kuitenkin pienehkö kunta sai suunnitelman, rahoituksen ja tekemisen uudistettavaa sairaalaa varten. Vanhoja tiloja uudistettiin ja uusi lisäsiipi rakennettiin. Laitteita uusittiin.

    On vaikea uskoa, että alle 40 000 asukkaan kaupungissa on modernimpi sairaala, kuin "maamme huippua" edustava Lastenklinikka.
    Olen itse viettänyt siellä aikanani potilaana paljonkin aikaa. Aivokalvontulehdusta eivät osanneet Jorvissa todeta, joten siirsivät LK:lle. Meni vuorokausi diagnoosin jälkeen, ennen kuin saatiin järjestettyä huone. Tartuntariskin takia en saanut olla kenenkään muun potilaan kanssa tekemisissä. Vuorokauden verran minua pyöriteltiin ympäriinsä pyörätuolilla ja sairaalasängyllä. Toistuvasti joku hoitaja tuli äidilleni sanomaan, että nyt tyttöä täytyy taas siirtää. Kukaan ei pystynyt miettimäänkään nukahtamista.

    Näin jo 1997. Olin kuusi. Olisin kaivannut vanhempiani lähelle. Myöhemmin selvisi, että perheenjäsenet olisivatkin saaneet olla vuorotellen huoneessa.

    Toivottavasti Lastenklinikka saadaan päivitettyä aikansa tasolle. Tsemppiä teille <3

    VastaaPoista