keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Pikkuiset tallihiiret

Äidillä on oma lainaterapiaponi the Bulla. Kerran viikkoon käyn rapsuttelemassa tuota karvakorvaa. Ja näin karvanlähdön aikaan myös syön kourallisen karvoja.

Mikäs karmea pilvi se sieltä on tulossa?
Vaikka heppailu on äidin omaa arvokasta aikaa, pääsevät pikkuiset tallihiiret toisinaan mukaan. Neiti onkin innokas ratsastaja. Selästä alas ei tultaisi. Äidin suunnitelma tehdä tytöistä heppahulluja näyttää ainakin Neidin kohdalla toimivan hyvin.
Pienemmällä oli selkeä kiinnostuksen kohde: kottarit täynnä kakkaa. Isi kävi poimimassa toisen useamman kerran kärryjä tutkimasta. Neiti sen sijaan oli kovasti menossa tekemään tuttavuutta hepojen kanssa tarhaan.
  
Ensimmäistä kertaa pienempikin peto päästettiin tallilla irti. Uusi puku piti testata heti vaativissa olosuhteissa. Oli kuraa, soraa, karvaa ja kakkaa. Jonathanin välikausihaalaria voi siis suositella hiekkalaatikon ulkopuolellekin. :) Hyvin toimii extremeoloissakin.

Pipo silmillä, vaan se ei menoa haittaa.
 
Isi ei olisi uskonut kuinka innokkaasti tuo pieni lähtee samoin tein konttaamaan, kun hänet maahan laski. Neidillä kun kesti  yli kaksi vuotta ennen kuin hän suostui ulkona liikkumaan, vaikka sisällä mentiin jo sujuvasti. Oikeastaan nyt vasta kävelytaidon myötä on ulkona liikkuminen lähtenyt sujumaan kunnolla. Viime kesän lopulla Neiti suostui pieniä matkoja peppukiitämään. Äiti yritti isille kertoa, että näiden tavisipanoiden kanssa on meno yleensä hieman vauhdikkaampaa. Tahto ja tarmo on toisenlaista. Ja niin tuo Taika-vauva onnistui isin sitten hämmästyttämään konttaamalla pitkin poikin tallin pihaa.


Äidin hoidellessa tallihommia komensi Neiti: "Nyt ratsastamaan." Hinku hepon selkään oli kova ja tuo maltti taisi jäädä kotiin.

Pikku irvistelijä

Lopulta koitti h-hetki. Neiti pääsi ratsastamaan. Voi sitä ilon määrää. Ensin äidin kyydissä köpöteltiin ja sitten vielä ihan itsekseen. Tosin isi piti koko aika kiinni, kun minkäänlaista kauhukahvaa ei ole.


Reissun pääteeksi kävi Taikakin hepan selässä. Ihan ensimmäistä kertaa. Ei tainnut paljoa päätä huimata.


3 kommenttia:

  1. Ihanat tallihiiret ja kakkakaapparit :) tavismeno jaksaa hämmästyttää... Iloa oloon ja eloon sinne!

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia! Hyvän mielen kuvia äidinkin mielestä :)

    VastaaPoista