Meillä on käynnissä ruokataistelu. Sekä ison että pienen taholla. Isommalla on kiusana voimakas pahoinvointi. Nälkä olisi, mutta mikään ei maistu. Oksennus on todella herkässä. Olimmekin tässä välissä kaksi yötä isomman Neidin kanssa klinikallakin. Oli jo kuivumisen merkkejä ja verensokeri laskusuunnassa. Nappula otettiin tippaan nesteytymään.
Nyt aloitettiin Nexium eli närästyslääke. Varmuudeksi, jos vaikka syynä olisi närästys. Lisäksi annetaan pahoinvointilääkkeitä. Varmaa syytä pahoinvoinnille ei ole keksitty. Yksi syy voi olla tämän hetkinen lääkitys. Toinen voi olla torstain nukutuksesta (lyp ja it-lääke) jylläämään jäänyt pahoinvointi. Sillä tuon reissun jälkeen oksentelu taas yltyi. Kolmas oli joku likvorlökvörjuttu eli it-lääkkeen pistokohdasta olisi jäänyt tihkuttamaan selkäydinnestettä ja tuo aiheuttaisi pahoinvointia sekä päänsärkyä. Tähän ei kuitenkaan oireisto ihan täsmäisi, joten isoimpana epäilynä on nyt kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa.
Pikkuisempi sitten lakkoilee jostain kummallisesta syystä. Hampaat? Ympäristö kiinnostavampaa kuin syöminen? Planeettojen asento? Vauvojen kettuilu? Mene ja tiedä. Mutta ruoka ei maistu. Välillä kitinä alkaa nykyään jo samoin tein kun syöttötuoliin pistetään. "Ei! Ei taas ruokaa!" Hirmuisilla hämäysoperaatioilla toisinaan saa ruokaa kitusiin lapettua. Pikku pilttipurkki on aivan maksimi mitä kerralla enää menee. Usein miten ei edes puolia siitä. Rasittavaa. Toisen pitäisi kiriä kasvussa ikätovereita eikä tuota vararavintoa liiemmilti ole valmiiksi paastoiluun. Koitettiin tänä iltana pullosta antaa korviketta, jotta saisi jotain mammanmölöä tukevampaa yöksi masuun. Mutta sehän oli varsinainen loukkaus hänen vauvauttaan kohtaan. Myrkyttää vissiin yritettiin.
Kummallista tässä Taikan ruokalakkoilussa on, että yösyöminen on samalla häviämässä. Unta vedetään tyytyväisenä palloon iltaseitsemästä aamuneljään-viiteen. Olen ollut joka ilta henkisesti valmistautunut yölliseen tissittelyyn, koska päivällä ei suostuta syömään. Mutta ei. Ei tankata edes yöllä. Outoa. Mikä lie pääsiäiseen valmisteleva paasto on tuolla pienellä menossa?
Meidän päivää siis rytmittää lapsien syöttäminen. Kun yhden olet saanut syömään, on vuorossa toinen huonoruokainen napero. Juhlavaa. Hermoa saattaa pikkuisen välillä kiristää.
Oi miksi tuo huonoruokaisuus ei ole iskenyt äitiin? Minulla olisi tuota vararavintoa mitä hieman kulutella.
Meillä samoja haasteita. 8,5kk tyttö on ollut nyt 8 viikkoa flunssassa. 8kk neuvolassa saatiin haukkuja, kun paino ei ollut noussut tarpeeksi. "Innolla" odotan 10kk painokontrollineuvolaa. Itse en ole huolissani, näen itse, että tyttö voi hyvin ja kasvaa. Tokihan hän on pienempi kuin ikätoverinsa (mutta aina pitää muistaa hänen 2,5kg:n syntymäpainonsa). Mutta viikko toisensa perään, ettei ruoka uppoa, niin alkaa mammaakin stressaamaan.
VastaaPoistaJa komps myös tuosta mamman huonoruokaisuudesta. Peili ei ole paras ystävä :-)