Missä välissä Äidin pikku Prinsessa on kasvanut isoksi? Toissa yönä katselin pienen pyörimistä ja ähellystä pinnasängyssä. Neidillä kun on tapana hyöriä ympäri ja ämpäri sänkyä. Tuota ähellystä katsellessa huomasin, että Neiti on jo aivan liian iso pinnasänkyyn. Jalat rötköttivät laidan yli, pää oli pinnoissa kiinni. Pienestä onkin tullut Iso.
Yösydännä mietin, että miten tämä nyt ratkaistaan. Meidän välissä ei tuo hyrrä ei voi joka yö nukkua. On kättä silmässä ja varpaita suussa. Siinä ei tule vanhempien nukkumisesta pidemmän päälle mitään. Pitäisikö Neidin isojentyttöjensänky tuoda meidän huoneeseen pinnasängyn tilalle? Mahtuuko se huoneeseen? Karttelin vimmatusti vaihtoehtoa, että Äidin Vauva muuttaa omaan huoneeseen.
Isi puuttui Äidin vaihtoehtojen läpikäymiseen. Olisiko tuon kaksi vuotiaan aika muuttaa omaan huoneeseen? Onhan se jo iso tyttö. Niin sitten Äidin pieni Lapsonen nukkui viime yön omassa ISOSSA sängyssä. Isi petasi patjan lattialle ja nukkui kaverina. Ja hyvin oli uni maittanut, kummallekin.
Mutta Äidin sydän pistää hanttiin. Ei minun Tyttö. Ei vielä omaan huoneeseen. Tuntuu kuin suorastaan hylkäisi oman lapsen. Äiti jättää, kylmästi omaan huoneeseen nukkumaan. Päivällä leikkejä katsellessa usein ihmettelen kuinka iso tyttö Neidistä on jo tullut. Mutta yöllä. Kun Pieni tuhisee kippuralla sängyssä. Uneksii tutti suussa. Hän on taas Äidin pikku vauva. Niin viaton, puhtoinen. Kaikkein haavoittuvaisimmillaan. Pienet nyrkit puristavat tyynyn kulmaa, kierähdetään Äitiin kiinni nukkumaan. Nyt Äidin pitäisi jälleen pidentää näkymätöntä köyttä välillämme. Päästää Neitiä taas vähän pidemmälle Äidistä. Miten se on niin vaikeaa?
Oi voin kuvitella. Meilläkin kai pitäisi tuo ratkaisu tehdä joskus lähiaikoina, mutta kun ei raaskisi...
VastaaPoistaIhanaa että voi kirjoittaa vapaasti!
VastaaPoistaOlen seurannut blogianne ja koen sen läheiseksi koska meilläkin on kympin jo vähän isompi potilas. Viime viikolla kävimme avolla ja nappasimme myssylaatikosta punaisen nalle-puh huivin.
Neitokaisenne on todella suloinen ja toivon teille kaikkea hyvää myös niinä vaikeina aikoina!!!
Terv Äiti-77
Riia: Äidin mieli on ihmeellinen. Tiukkaa on tehnyt tuo ratkaisu. Tyttö tuntuu niin kovin pienelle nukkumaan yksin.
VastaaPoistaÄiti-77: Kiitoksia. Voimia myös teille taistelun keskelle. Hienoa, että mieleinen huivi löytyi. Toivottavasti siitä on iloa pitkäksi aikaa!
Voi nuo ajatukset on niin tuttuja. Vaikka tekee vain asioita mitkä liittyy lapsen kasvuun, niin aina tuntee hylkäävänsä. Joskus harmittaa kun on ollut niin väsynyt, kun on vielä mahdollisuus nauttia tästä läheisyydestä ja sylittelystä. Kohta ne ei suostu lähellekään syliä. Vaikka ehkä downien kanssa voi olla se etu, että ne halailee isompanakin... ehkäpä :)
VastaaPoista