Vanhemmuuden ihanuus

Vuosien empiirisen tutkimuksen perusteella olen tullut seuraavaan tulokseen.

Kotivanhemmuuen myötä:

-muisti menee. Ennen muistit tapaamiset ja menot. Nyt ne pitää tiukasti lukea kalenterissa. Mieluummin vielä kännykkä hälyyttää ajoissa, jotta todella muistat mennä paikalle.

-opit hallitsemaan jokaista ruumiin jäsentä itsenäisesti. Oikealla kädellä sekoitat keittoa, vasemmalla jalalla hytkytät sitteriä ja hyssyttelet vauvaa, vasemman käden laittaessa maitoa pulloon. Oikea jalka on ikävä kyllä pidettävä maassa tai kaadut.

-opit keskittymään moneen asiaan kerrallaan. Illalla lempiohjelman tullessa telkkarista silität/viikkaat/ripustat pyykkiä. Samalla kuuntelet muuttuuko lasten meno liian rajuksi vai tuleeko epäilyttävän hiljaista.

-kasvatat silmät selkään. Kotiaskareita hoitaessa on selän puolen silmät käytössä. On vahdittava ettei käsiä uiteta vessanpöntössä, viherkasveja istuteta uudella tavalla tai DVD:tä naarmuteta pitkin lattiaa.

-opit huolestumaan lähes tyhjästä. Onko kakka tänään rakeisempaa kuin eilen? Ainakin se vähän vihertää, ihan selvästi. Pitää katsoa paremmassa valossa. Nyt tyttö kyllä säpsähti unissaan. Se on epilepsia, aivan taatusti. Voi ei.

-uinuneet tunteet kaivautuvat esiin. Poimittuasi lusikan lattialta viidennentoista kerran, on tunnelma kaikkea muuta kuin rauhaisa. Kello neljä aamuyöllä, herättyäsi sinä yönä viidennen kerran, ei ajatukset lapsesta ole välttämättä ne kaikkein kauneimmat.

-muutut täydellisen hösläksi. Tavarat tippuu käsistä, puhelin on aina hukassa, sukka löytyy jääkaapista ja peset hiukset tiskiaineella.

Ja silti, päivääkään en vaihtaisi pois. No ehkä jonkun täydellisen katastrofipäivän ;)