Sytostaattikuuri päästiin eilen aloittamaan. Tällä kertaa annostusta nostettiin aikaisemmasta ja jännitämme kovasti minkälaiset sivuoireet tällä kertaa tulevat. Tänään on ainakin ollut koomapäivä. Aamulla oli Neidillä kevyt nukutus, koska hänelle laitettiin selkäydinnesteeseen sytostaattia. Nukutuksen jäljiltä ei sitten Neiti ole jaksanut kunnolla olla hereillä ollenkaan. Hän tuli takaisin osastolle puoli kaksitoista. Nuokkui sylissä hetken ja nukahti sitten kolmeksi tunniksi uudestaan. Aloimme jo olla aikamoisen huolestuneita Neidin voinnista. Hän oli kyllä herätettävissä, niin että reagoi, mutta kunnolla hereille asti häntä ei saanut.
Onneksi hän kuitenkin heräsi, mutta päivä on mennyt sylissä rötköttäessä. Äidin jukeboksi on taas ollut ahkerassa käytössä, samoin Teletapit. Tutti on pysynyt suussa visusti. Pieni on halunnut vain pötköttää äidin sylissä, rutistella hihaa ja kuunnella lauluja. Pikku hetken hän jopa jaksoi leikkiä nukella kunnes taas väsy iski. Yöunille hän nukahti jo seitsemältä. Toivottavasti yö menee hyvin ja Neiti ei herää yöllä.
Itselläni oli aamulla kasvu-ultra. Masussa uiskenteleva sintti oli kasvanut niin kuin pitää ja tilanne on tällä hetkellä hyvä. Seurantaan kuitenkin taas jäätiin. Napanuora on jotenkin kiinnikkeen ympärillä. Nyt pelkona on, että napanuora kietoutuu tuon kiinnikkeen ympärille ja napanuoran toiminta häiriintyy. Seuraava ultra on vajaan kolmen viikon päästä. Ukaasina on mennä herkästi päivystykseen sitä ennen, jos olossa tai Sintin liikkeissä on jotain omituista.
En oikein tiedä mitä ajatella. Tällä hetkellä ei ole mitään hätää, mutta pelko persiissä on kuitenkin olemassa. Kuulemma asialle ei mitään voida tehdä, jos napanuora sitten kiertyy kiinnikkeen ympärille. Onko ainut keino hätäsektio? En halua ajatella niin pitkälle. Toivottavasti ainakin armoaikaa saisimme edes tuon kolme viikkoa ennen kuin tarttee moista murehtia. Kiukku on ehkä tällä hetkellä päällimmäisin tunne. Eikö tämä raskaus olisi voinut mennä ihan oppikirjojen mukaisesti? Normaalilla neuvolaseurannalla. Tarvitseeko meidän taas kerran olla erityisseurannassa? Onko se taas vain alkusoittoa ongelmien listalle?
Huoli Neidistä on kuitenkin paljon suurempi ja jyrää alleen huolen Sintistä. Vaikka raskauskin huolettaa, ei sitä ehdi hirveän paljon Neidin hoitojen aikana miettiä. Itse asiassa unohdan usein olevani raskaana. Jokusen kerran olen hämmästynyt kun tunnen potkun, että mikäs se oli. Kunnes muistan olevani raskaana :) Jos kroppani ei yrittäisi sanoa yhteistyösopimustaan irti ja kolottelisi joka paikasta, en varmaan senkään vertaa muistaisi olevani raskaana.
Nyt on toivomuslistalla, että raskaus menisi hyvin emmekä päätyisi tilanteeseen, jossa molemmat lapset ovat kohta osastolla hoidossa. Toinen S10:llä ja toinen keskolassa. Yksi lapsi kerrallaan riittää. Ja että Neidin vointi olisi huomenna jo parempi eikä kovia sivuvaikutuksia sytostaatista tulisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti