Neiti eristyksessä

Iltapuhteena kurvasimme jälleen päivystykseen. Neidillä heilui lämpö 37,4 - 37,6 välillä. Vointi on muutenkin ollut parin päivän ajan epämääräinen. Johonkin on koskenut; silmiin tai päähän. Pikkuinen kun on painanut sormilla silmiään. 37,5 ylittäminenhän tietää meillä heti reissua päivystykseen.

Aamulla oli kotisairaanhoitaja napannut verikokeet, joten niistä nähtiin veriarvojen olevan ok-tasolla. Hematologia konsultoitiin asiasta ja epäilyksenä sepsis/tulehdus katetrissa :( Veriviljelyt on nyt otettu ja kahdet antibiootit aloitettu. Aamulla otetaan vielä crp, jotta nähdään mihin suuntaan tulehdusarvot lähtevät.

Kurjalta tuntui jättää pieni taas yksin osastolle. Kympillä kun ei anneta yöpyä. Huoli myös painaa rinnassa. Toivottavasti ei ole mitään vakavaa. Älä vain ole mikään sairaalabakteeri. Yön pimeät tunnit ovat varsin otollista alustaa kaikenlaisille peloille ja huolille.

Aamusta isi kiiruhtaa Neidin luokse. Äidin oloa sairaalassa rajoittaa tuo tissitakiainen. Sekin seikka painaa mieltä alaspäin. Alkaa pikku hiljaa tuntua etten kohta kuulu Neidin elämään. Sairaalassa kun tuota aikaa Neiti joutuu viettämään väkisin ja en pääse tissitakiaisen takia mukaan. Tänään, kun kerroimme Neidille sairaalaan lähdöstä, hän toivoi äidin lähtevän mukaan. Onneksi saimme illan järjestettyä niin, että se onnistui.

Voi, toivottavasti tästä ei tule pitkä reissu ja Neiti selviää nopeasti ja kunnialla kotiin!