tiistai 6. maaliskuuta 2012

Hui-hui-hui-huimala


Eilen oli tämän vuoden ensimmäinen Huimala-päivä kympillä hoidoissa oleville lapsille. Ja voi sitä ilon ja riemun määrää.  Neiti on ollut aina innoissaan peuhaamisesta Huimalassa. Mutta nyt, kun nuo jalat kantavat, sai pikku-likka ihan erilailla irti reissusta. Vanhempien perään ei paljoa ihmetelty, vaan määrätietoisesti mennä tepsutettiin ympäri hallia.


 Pienempikin nappula ihmetteli uusia maisemia ja jaksoi sitkeästi valvoa monta tuntia. Isompien touhua katseltiin innokkaasti ja peräänkin yritettiin. Mutta kun ei tuo konttaaminen vielä yrityksistä huolimatta onnistu. Vaan tuskinpa enää kovin kauan menee ennen kuin tuo pienempikin jo painelee menemään. Sen verran sitkeästi tuota konttausasentoa harjoitellaan.


Neiti tepsutteli tuolla reissulla varmaan yhtä paljon ellei enemmänkin kuin kotona koko viikon aikana. Pitkää käytävää oli hauska tepsutella edes takaisin. Kuvassa viitotaan samalla "Pai".


Kiitos jälleen kerran Huimalalle ja järjestäjälle antoisasta päivästä. Niin onnellisia lapsosia en ole vähään aikaan nähnyt, kun eilen illalla Huimalassa.

P.S. Myssyjä on tullut ja koitan ehtiä tässä kuvaamaan niitä ja laittamaan tänne blogiin raporttia.

6 kommenttia:

  1. VOI! Meiltä jäi Huimala huomaamatta! Tosin onhan meillä hoidoistakin jo sen verran aikaa etten tiedä olisiko koskenutkaan enää meitä. Vaikka ukkeli onkin jo 10v on Huimalassa aina kivaa!!!

    Mutta kaikkiaan ihanaa, että järjestävät noita! Pitää sitä kaiken kurjuudenkin keskellä olla jotakin iloa!

    Ja on muuten varmasti liikunnan kannaltakin todella hyvää harjoitusta!

    Terv Äiti77

    VastaaPoista
  2. Huimalassa kyllä viihtyy monen ikäiset. Aikuisillakin on kivaa, kun katselee lasten iloisia ilmeitä.

    VastaaPoista
  3. Seuraavaksi äideille Poniretki ;)

    T:tiedät kyllä kuka ;)

    VastaaPoista
  4. En pystynyt kynneleitä pidätellä sinun blogiasi lueskelussa.. En yhtä tiiä mitä sanoisin, vaikka paljon haluasinki sanoa.. paljon jaksamista ja voimia sulle, hali♥

    VastaaPoista
  5. Kiitoksia ja tervetuloa blogiini.

    Elämä ei tosiaan ole ollut ihan reilu meidän perhettä kohtaan. Mutta ei auta kuin uskoa tulevaan ja siihen, että paremmat ajat ovat edessä.

    VastaaPoista