lauantai 11. elokuuta 2012

Kokosanamenetelmä

Neiti on viime aikoina osoittanut kiinnostusta sanoja kohtaan. Kovasti on kyselty mitä missäkin lukee. Sen myötä ajattelin, että meidänkin on oikein sopiva aika aloittaa lukemisen harjoittelu kokosanamenetelmällä.

Kuvaamisen etuja: huomasin, ettei sanoja kannata näyttää ikkunan edessä, koska kortin toisella puolella oleva sana kuultaa läpi ja voi häiritä lukemista.
Menetelmä on ollut minulle jossain määrin tuttu jo ennen tätä, sillä tiedän perheitä, joissa on jo paljon meitä aikaisemmin aloitettu harjoittelemaan lukemista. Esimerkiksi blogissa Lentäen elämään, on pikku söpöläisen kanssa harjoiteltu jo alle pari vuotiaasta lukemista. Menetelmän on kehittänyt aivotutkija Glenn Doman.

Koska olen laiskimus, en jaksanut tehdä itse kortteja vaan tilasin valmiin paketin, kun sellaiseen kerta törmäsin. Paketin nimi on Lukemisleikki. Näyttää kuvassa kovin aataminaikaiselta, mutta pätevä paketti tuo on ollut.

Tiivitaavikin lukee. Kuvaustilanteessa sai olla mukana Teletapitkin, mutta muuten olemme harjoitelleet ilman ylimääräisiä ärsykkeitä.
Aloitimme harjoittelun toissa päivänä. Neiti suorastaan hihkuu riemusta. Hän viittoo perässä sanan kun olen sen hänelle ääneen sanonut. Onnellisena hän taputtaa itselleen kun olemme harjoituksen tehneet eikä meinaa tosissaan housuissaan pysyä. En olisi ikinä uskonut, että Neiti tykkää näin kovin lukemisharjoittelusta.

Yhdellä harjoituskerralla näytetään kutakin sanakorttia noin sekunnin kerrallaan ja sanotaan sana. Harjoitukseen ei siis mene puolta minuuttia kauemmin yhdellä kerralla. Nopeaa ja helppoa.

Voi tuota onnellista ilmettä. Näin innoissaan Neiti on tästä touhusta. Koko aika on virne naamalla.
Yllätyksenkin kerkesimme jo kokemaan. Toisena harjoituspäivänä Neiti luki jo ensimmäisen sanan: äiti. Ja vieläpä uudestaan toisella harjoituskerralla. Meinasin lentää pyllylleni. Ja olisin varmaan lentänytkin jos en olisi jo valmiiksi istunut. En uskaltanut edes toivoa, että sanat tarttuu jo näin nopeasti päähän.

Tänään, kolmantena päivänä, Neiti aloitti jo viittomaan harjoiteltuja sanoja heti kun näki kortit. Ei siis vielä edes sanoja, vaan vasta kortit. Hän muisti mitä sanoja olemme käyttäneet. Tajusin, että uusia sanoja on otettava mukaan, jotta mielenkiinto pysyy. Paketissa tulevien ohjeiden mukaan uusia sanoja otettaisiin todella hurjaa vauhtia, mutta menin sitten aliarvioimaan Neidin taitoja ja jankkasimme samoja sanoja. Tänään otamme vanhojen rinnalle kolme uutta sanaa ja jaan ne kahteen eri ryhmään. Kerralla harjoittelemme siis neljää sanaa ja vuorottelen ryhmiä harjoituskerroilla. Yhteensä teemme tänään kuusi harjoitusta eilisen kolmen harjoituksen sijaan.

Harjoitusten määrä saattaa kuulostaa hurjalle, mutta kun yhteen harjoitukseen käytetty aika on niin lyhyt, ettei minuutteja päivässä mene kovinkaan montaa koko touhuun.


Taikankin kanssa olemme jokusen kerran kokeilleet lukemista. Hänkin on innoissaan harjoittelusta. Viitomme Taikalle luetut sanat, joten hän oppii samalla niitäkin.

3 kommenttia:

  1. Hei kuullostaa todella hienolta toi into ja vauhti.
    Olet siis ollut ihan oikeessa sen suhteen, että Neidillä on paljon päänsisäistä puhetta, jolla vaan ei ole ollut ulostulokanavaa.

    Kuulin tosta kokosanamenetelmästä jo 80-luvun lopulla, mutta pidin sitä "hifistelynä". Jos ja kun se auttaa Neitä ajatustensa jakamisessa, niin UPEETA!

    VastaaPoista
  2. Tästä postauksesta kokonaisuudessaan tuli tosi hyvä fiilis!

    VastaaPoista
  3. Olen aina luullut, että leikkimisleikki on kirja tai käännös alkuperäiselle kirjalle!
    Koko ajan vaan leikkaan ja kirjoitan meidän neidille.

    Montako korttia se sisältää, pakko tilata sitten, jos on kätevä :)

    VastaaPoista