Perhosia vatsassa

Meillä on jännittävä päivä tiedossa. Huomenna Neiti menee nukutukseen ja samalla rytinällä otetaan lyppi, annetaan it-lääke ja vihdoinkin, otetaan pois katetri! Huisia!

Voiko olla totta, että huomisesta eteenpäin meillä on kotona kaksi lasta eikä kummallakaan ole katetria. Kylpeminen ei ole enää operaatio ja voimme saunoakin koko perheen voimin. Kahdessa vuodessa on niin tottunut tuohon katetriin, että aluksi voi olla vähän pihalla. Eikö sitä katetria nyt tarvitsekaan putsata ja hoitaa?

Ilkeä pikku pirulainen, taikausko, kuitenkin kolkuttaa takaraivossa. Leikimmekö tulella, kun otamme katetrin pois samalla kun lyppi otetaan? Eikö olisi parempi odottaa ensin sen tulokset ja jos ne on hyviä, vasta sitten poistaa katetri? Mitä jos se katetri on takaisin parin viikon päästä, koska lyppi ei olekaan puhdas? Olo on samaan aikaan riemullinen ja pelokas. Itseään yrittää jarruttaa iloitsemasta liikaa katetrin poistosta, jos sitten kohta rytiseekin.

Kuinka kauan kestää, että saavutan uudestaan samanlaisen sitkeän luoton siihen, että Neiti selättää leukemian, joka minulla oli alkuhoitojen jälkeen? Vilahdus lypissä vei kyllä maton jalkojen alta ja nyt odottaa kauhun sekaisin tuntein jokaista lyppiä. Pelkää, että tälläkin kertaa siellä näkyy jotain. Samaa luottoa en vain ole enää uudestaan onnistunut saavuttamaan.

Yritän parhaani mukaan selättää tuon peikon ja iloita siitä, että saavutamme yhden välietapin tällä hoitojen saralla. Saamme katetrin pois. Jälleen yksi askel kohti normaalinpaa elämää.

Jälleen kerran saa laittaa viestiä ylemmille tahoille (mitä se sitten itse kullekin on), että Neidin lyppi olisi puhdas!!!!!!