Riikka Ala-Harjan kirja Maihinnousu puhututtaa ja mietityttää. Kirjassa päähenkilön tyttö sairastuu leukemiaan, samalla hänen miehensä pettää häntä. Kirja herätti aluksi mielenkiintoni. Kuinka lapsen sairastumista tässä kirjassa käsitellään? Kunnes minulle valkeni, että kirjailija on kertonut siskonsa lapsen tarinan. Ilman lupaa. Helsingin sanomat kirjoittivat vanhempien järkytyksestä. Kirja siirtyi oitis boikotoitavien listalle.
Voiko sanavapauden nimissä toimia miten vain? Eikö taiteilijaa koske ollenkaan eettiset ja moraaliset säännöt? Ovatko he hyvien tapojen yläpuolella? Tuossa kirjassa on käytetty perheen sanomisia, fb-päivityksiä ja jopa sähköposteja. Kirjailija on siis ottanut toisten ajatukset, pelot ja tunteet omiin nimiinsä. Kysymättä perheeltä lupaa. Onko tämä oikein?
Minusta kirjailija on pettänyt perheen luottamuksen. Hän on ollut tukena ja auttanut perheen läpi sellaisen helvetin, ettei siitä yksin olisi selvinnyt. Ja tämä on hänen loppukaneettinsa. Tehdä kirja perheen luottamuksella kertomista asioista. Ymmärrän miksi perhe haluaa tästä puhua ääneen. Heitä loukkaa taatusti läheisen toiminta. Voin kuvitella kuinka olo on hyvin petetty. Miksi kirjan kirjoittaja oli heidän tukenaan? Tarina mielessään? Kuten ystäväni hyvin asian kiteytti: "Mässäillään perheen kärsimyksellä ja kääritään hillot siitä.".
Jos tämä henkilö olisi kertonut tätä tarinaa televisiossa tai ystävilleen, olisiko se hyväksytty? Uskon, että hänen tekoaan pidettäisiin paheksuttavana. Kukaan ei luota juoruilijaan. Hänen tekoaan ei hyväksyttäisi. Ei ole suotavaa kertoa toisten vaikeista asioista suureen ääneen muille, kertoa eteenpäin luottamuksella kerrottuja asioita. Miksi sitten taiteen nimissä tämä on hyväksyttyä? Mikä tekee taiteesta sellaisen, että sen nimissä on hyväksyttyä loukata lähimmäisiä? Revitellä heidän kärsimyksellään. Paljastaa kaikille luottamukselliset asiat. Eikö taiteilijaa koske minkäänlaiset käytöstavat?
Jos vaikkapa kampaaja kertoilisi pitkin pitäjää työssään kuulemiaan juttuja, häntä paheksuttaisiin. Ammattitaitoinen kampaaja ymmärtää, että hänen työssään kuulee monesti hyvinkin henkilökohtaisia asioita ja niitä ei kuulu kertoa eteenpäin. Eikö ammattitaitoisen kirjailijan pitäisi tämä ymmärtää myös?
Tilanne olisi täysin eri, jos hän olisi kysynyt perheeltä luvan. Tai muuttanut tarinaa niin paljon, ettei perhe olisi ollut tunnistettavissa. Ja minusta perheen yksityisviestit ovat ehdottomasti sananvapauden ulkopuolella. Olen itse muutaman kerran perheen isään törmännyt. Hän on erittäin sanavalmis ja sukkela ihminen. Kuinkahan paljon kirjassa kuuluu hänen äänensä läpi? Kuittaako kirjailija itselleen kiitokset toisen ansioituneesta kielen käytöstä?
Ennen kaikkea. Kirjailija on ollut perheen ystävät ja tärkeä tuki. Eikö kaiken sen peen jälkeen, mitä perhe on käynyt läpi ja läheiset siinä rinnalla, kirjailijan pitäisi ymmärtää vähän paremmin? Eikö kokemus ole opettanut mitään elämänarvoista ja läheisten tärkeydestä? Kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan?
Kamalaa.. minusta ei ainakaan ole oikein toimia noin. Eri asia jos perheeltä olisi lupa kirjaan. Tai jos se olisin täysin satua. Mutta että tuollaisella asiallla taiteleminen...
VastaaPoistapistää kyllä vihaiseksi. Minä ainakin tuntisin itseni petetyksi vastaavassa tilanteessa. :(
Minäkin olisin todella vihainen, jos läheinen näin pettäisi minut!
PoistaMinä ymmärrän perheen suuttumuksen, mutta se mitä en ymmärrä, on tapa jolla perhe nyt kulkee mediasta toisee selostamassa pahastumistaan. "Poikamme tulisi saada jättää sairaus taakseen ja unohtaa se. Romaani, sen markkinointi ja sitä seuraava julkisuus, pitää asiaa jatkuvasti pinnalle", sanovat vanhemmat, ja kuitenkin ITSE pitävät asiaa julkisuudessa, antavat haastatteluja ja isä on puhunut myös televisiossa. Sillä tavallako se poika saa sen sairauden jättää taakseen ja unohtaa? I think not.
VastaaPoistaSuurin osa suomalaisista ei edes tietäisi koko asiasta, jos ei perhe itse olisi nostanut asiaa esille. Toki se oli halju temppu kirjailijalta, ja hän maksanee siitä myös kovan hinnan (= sen, että välit sisareen katkeavat), mutta on kyllä minusta nyt vähintään omituista myös tuo lapsen vanhempien toiminta.
Minulle tuli mielen, että tässä on nyt meneillään ovela mainostemppu, jossa ovat mukana myös kirjailijan sisar miehineen.Ehkä olen kyynikko, mutta tällainen ajatus tuli mieleeni, ehkä taannoisen Enkeli- Elisa huijauksen takia...T. Salla
PoistaMinä taas ymmärrän miksi perhe on halunnut tuoda tämän julki. Minä varmasti tekisin itse samallalailla tuossa tilanteessa. Haluaisin oman ääneni kuuluviin. Mutta, jokainen toimikoon omalla tavalla tuossa tilanteessa.
PoistaSalla: sattumoisin ja erinäisistä syistä tiedän ettei tämä ole mikään mainostemppu, vaan perhe todellakin kokee tulleensa loukatuksi.
Onpa törkeää toimintaa kirjailijalta, ja vieläpä omalta siskolta! Lienee kysymyksessä narsisti, kuka muu näin kierosti rahastaisi läheistensä kärsimyksellä? Ymmärrän kyllä hyvin, että perhe on nostanut kissan pöydälle silläkin uhalla, että sairaus ei pääse unohtumaan vaan nousee pinnalle. Sillä julkisuudessahan se jo on, kun kerran armas sisko on tuonut tunnistettavasti julki ja kaikkien reposteltavaksi perheen syvimmät salaisuudet. Jättäneepä ehkä muutama lukija kirjan ostamatta nyt...
VastaaPoistaUskon minäkin, että kirja jää osalta ostamatta tämän takia. Eräässä blogissa sanottiinkin hienosti, että kyllä kirjailijalla pitäisi olla sen verran mielikuvitusta, että olisi osannut muuttaa sairauden ja muutamia muitakin yksityiskohtia tarinasta. Jos kerta tarve kirjoittaa oli niin kova. Tunnistettavuuden olisi voinut häivyttää.
Poista