Tautiturjakkeet

Huhheijaa mitä menoa on taas elo tässä ollut. Pirullinen nuhapöpö on tosiaan iskenyt meitin perheeseen ja päivystyksessä on tullut laukattua.

Perjantaina aamuyöstä herään siihen kun Neiti itkee ja "haukkuu". Isi yrittää lohduttaa pikkuista. Jollain ihmeellä aivoni toimivat heti unen pöpperön keskelläkin ja tajusin, että Neidillä on laryngiitti. Siksi tuo haukkuva yskä. Kaikeksi onneksi yö oli viileä ja vieläpä kostea, joten kiikutimme pikinmiten Neidin ulos. Hetken päästä alkoikin kurkun ahdistus helpottaa ja sitä myöten Neitikin rauhoittumaan.

Mutta päivystykseen se oli lähdettävä. Tämän meidän tilanteen takia. Loikkasimme Neidin kanssa autoon ja auringon alkaessa jo taivaan rantaa maalailemaan ajoimme hiljaista motaria kohti stadia.

Perillä Neiti sai adrenaliinia spiralla ja hengitys helpotti todella nopeasti. Lääkäri kävi vielä kurkkaamassa tilanteen ja pääsimmekin kotiin. Käynti oli todella nopea. Vähän jäin itsekseni arpomaan, kun verikokeita ei otettu. Toisaalta, oireet olivat niin selkeät ja kuumetta ei ollut.

Päivällä alkoi kuitenkin lämpö pikku hiljaa nousta. Neitikin oli selvästi väsynyt eikä jaksanut oikein leikkiä. Nokkakin valui kuin Niagaran putous. Ja niin vain mittarin lukema kohosi 38,32:n ja oli taas lähdettävä. Tämä reissu ei sitten ollutkaan niin nopea. Kahdeksan tuntia meni tällä kertaa ja väsymys olikin sitten sitä luokkaa. Sekä äidillä että tytöllä.

Ongelmia aiheutti toinen korva. Sinne ei nähty millään kun edessä oli vaikkua. Sitä yritettiin liuottaa ja imeä. Ei vaikutusta. Lopulta lääkäri sitten soitti päivystävälle hematologille ja antibiootit tuli. Yön hoitaja sanoi minulle, että toisille tuo päätöksen teko on vaikeaa. Viitaten päivystyksen lääkäriin. Jäin hieman ihmettelemään mitä tuolla tarkoitettiin.

Kotiin päästiin lähtemään vähän ennen puolta yötä. Neiti ihmetteli ulkona mustaa taivasta ja pilkottavia tähtiä. Ei olekaan Neiti vähään aikaan ollut tuohon aikaan liikkeellä ja tähtiä nähnyt.

Tänään menimme sitten kontrollikäynnille. Otettiin taas verikokeet ja jäimme odottamaan tuloksia. Tämän päiväinen lääkärikin sanoi, että oli eilen hieman arka lääkäri. Eli ilmeisesti hänen päättämättömyyden takia vietimme työpäivän verran päivystyksessä edellisenä iltana. Huoh.

Nyt myös älysin kysyä verikokeiden tulokset. Perjantai-illan tulokset olivat yllättävät: leukkarit 6,2 ja neutrofiilit 4,77. Eli todella korkeat Neidille. Ja heti ensimmäinen ajatus: Missäs nyt mennään? Onko tämä ensioire uusimisesta? Tuosta möröstä ei vain pääse eroon. Onneksi päivystyksen lääkäri oli oikein fiksu ja tuntui tietävän eilistä versiota enemmän näistä asioista. Hän oli lisäksi jutellut päivystävän hematologin kanssa. Koska serppi oli 27, viittaavat nämä veriarvot bakteeritulehdukseen. Siitä syystä oli aloitettu antibiootit edellisenä päivänä. Viruksen lisäksi siis jyllää joku bakteeri.

Tämän päiväiset arvot olivatkin jo seuraavat: leukkarit 5,0 ja neutrofiilit 3,4. Laskusuunnassa, joka kertoo lääkäreille, että antibiootti tepsii. Serppi oli tänään yli viisikymmentä, mutta se reagoi aina jälkijunassa muutoksiin.

Lisää antibioottia tiputettiin tänään ja huomenna menemme jälleen kontrolliin. Taas verikokeita ja lisää antibioottia. Onneksi päättivät laittaa tälläisen antibiootin, minkä vaikutus kestää 24 h, joten voimme olla välissä kotona.

Neiti on tänään ollut jo selkeästi virkeämpi ja jaksanut leikkiä ja käkättää. Äiti sen sijaan on ollut ihan poikki ja kärttyinen. Kolmas yö onnettomilla yöunilla alkaa vaatia veronsa. Lisäksi räkätauti on saanut iskettyä kyntensä minuunkin. Kurkku on kipeä ja nenä lorottaa. Olo on sen mukainen. Veto poissa ja tuskan hiki pukkaa, kun yrittää pyörittää tätä arkea. Nyt ei voi kehua olevansa kovin positiivinen ja reipas. Edeltävät kaksi viikkoa ovat olleet raskaat ja vieneet veronsa jo ennen tätä tautimylläkkää. Saimme yllättäin heti sopparilta kotiuduttuamme suru-uutisia. Ja noissa uutisissa on ollut sulattamista. Se on myös tiennyt hautajaisjärjestelyjä ja muuta hässäkkää.

Totesinkin tänään miehelleni autossa, että onko tämä kaikissa perheissä aina tälläistä mylläkkää. Noh, jahka tämä flunssa selätetään, on taas voimia ihan erilailla käydä taistoon. Nyt on pää niin täys räkää ettei järki juokse ja voimat siksi myös vähissä. Ja kun vanhemman on tunnetusti niin helppo vain jäädä sinne peiton alle itseään parantamaan.