Aamulla, hieman ennen kuutta, Äiti tunsi kun jotain lämmintä hulahti jaloille. Hetken meni ennen kuin Äiti ymmärsi, että nyt meni lapsivedet. Soitto Isille, joka oli juuri ehtinyt lähteä töihin. "Tavataanko Naikkarilla?"
Illalla varttia vaille yhdeksän kuulimme pienen ja äkäisen äänen ensimmäistä kertaa. Tyttömme oli tullut maailmaan. Tuosta ensimmäisestä karjaisusta olisi jo voinut päätellä, että tempperamenttinen tyttö tuli.
Yhteinen matkamme oli alkanut. Tuohon matkaan on kuulunut monenlaista mutkaa ja mäkeä. Mutta koskaan aikaisemmin ei kukaan eikä mikään ole tuonut niin paljon iloa, naurua ja onnea elämäämme.
Paljon onnea Äidin ja Isin Pikku-Kulta!
mun täytyy tunnustaa, että piti pikkasen turauttaa kyyneltä tän myötä!
VastaaPoistaOnnea maailman ihanimmalle Tyttikselle, ja sen mahtaville vanhemmille kans!
Pidetään porkkanakakkukestit oikein kunnolla kun uskalletaan tulla vierasille!
Onnitteluhalaukset ihanalle pikku-neidille!! <3
VastaaPoistaLämpöiset onnittelut neiti Ihanuudelle!
VastaaPoistaOnnea, onnea, onnea vaan Neiti Söpölle!
VastaaPoistaPaljon onnea suloiselle prinsessalle!
VastaaPoistaHurjasti onnea näin jälkikäteen pikkuneidille!!!
VastaaPoistaT:Katja
Niisk ja oikein paljon onnea 2-vuotiaalle!
VastaaPoistaOnnea isolle tytölle! <3
VastaaPoistaOnnittelut vielä meiltäkin Pikku-Prinsessalle! Luin nyt näin jälkikäteen myös vanhoja postauksia. Minua ainakin kiinnostaa arki ja Pikku-Prinsessan kehitys ja jaksaminen ja on tietysti myös kiva kuulla äidinkin jaksamisia välillä, se kun kertoo erityisperheen arjen ajatuksista....
VastaaPoistaMinustakin tuntuu välillä että aiheet loppuu, mutta niinhän se on vähän missätahansa aiheessa, elämä on vuoristorataa :)