Osastoelämää

Osastoreissumme jatkuu. Vielä ei ole minkäänlaista syytä löytynyt kuumeiluun. Kuumekin on mennyt edestakaisin, mutta onneksi ei ole noussut yli 39 asteen ja kuumelääke on tepsinyt hyvin. Kaksi laajakirjoista antibioottia jatkuu edelleen.

Viime yönä jostain syystä eivät happisaturaatiot pysyneet ylhäällä ja tarvittiin lisähappea. Isi on viettänyt yönsä valvoen ja happimaskia tytön nenän perässä siirrellyt puolelta toiselle. Uni on ollut aika vähissä. Onneksi on kaksi vanhempaa, jotka voivat vuorotella öitä osastolla.

Tutkimuksia on tehty jos jonkinlaista ja lisää on luvassa. Todennäköisesti huomenna on sydänultra. Oletuksena ei kuitenkaan ole, että sydämessä jotain on. Daunorubisiini, jota Neiti on nyt saanut neljä kuuria, voi kuitenkin tehdä muutoksia ekg:n, siitä syytä myös sydänultra. Huomenna otetaan myös kilpirauhasarvot ja tarkistetaan verensokeri. Minulle tänä aamuna tuli mieleen, ettei vain syynä vetämättömyyteen ole kilpirauhanen. Edellisesta tarkistuksesta on jo jonkin aikaa ja kun näillä DS-lapsilla on kohonnut riski kilpirauhasen toimintahäiriöihin. Pian saamme vastauksen siis siihenkin.

Elämä täällä osastolla K1 on erilaista kuin mihin olemme tottuneet kympillä. Vaikka sielläkin olemme eristyksissä ja seinät ovat kaatuneet päälle, se ei ole mitään verrattuna tähän ykkösen eritykseen. Käytävän kautta ei suositella kulkemista, vaan jokaisessa huoneessa on oma sisäänkäynti takapihan puolelta. Mitään ei saa hakea itse, ei ruokaa, vaatteita, leluja yms yms. Kaikki pitää pyytää hoitajilta. Vessakin on huoneessa. Vanhemmille ei ole omaa taukotilaa. Sen verran käytävälle pääsee, että vanhempien jääkaapilta pääsee hakemaan eväitä ja kahvia. Tarpeenhan tämä kaikki on, että infektiot eivät pääse leviämään, mutta ahdistavaa silti.

Huone on tullut hyvin tutuksi tässä vaiheessa. Siskonpeti on pedattuna lattialla, jossa vietämme aikamme. Neiti kun on edelleen erittäin väsynyt eikä jaksa liikkua eikä leikkiä. Kiitämme onneamme, että pystymme toisiamme tuuraamaan ja pääsemme vuoroperään syömään ulkopuolelle ja toinen pääsee yöksi kotiin huokaisemaan.

Loman tarpeessa alkaa olemaan molemmat vanhemmat. Sitä ei vain ole luvassa vielä pitkään aikaan. Voimia vie tämä valvominen, vaan kuluttavampaa on huoli pikkuisesta. Mikä on vialla? Onko kysymyksessä jotain vakavampaa? Mitä jos nämä kaikki on aiheuttanut pysyvästi jotain vammoja/ongelmia Neidille? Mitä jos hän ei enää ikinä ole reipas, oma itsensä vaan jää tälläiseksi flegmaattiseksi? Paljon kysymyksiä vaan ei toistaiseksi vastauksia. Huoh.