Pirteä pitsaveikko

Tänään Pikku-Neiti on ollut jo reippaampi. Ei vielä oma itsensä, vaan suunta on oikea. Leluilla jaksettiin jo leikkiä ja huonetta tutkia peppukiitämällä. Hidasta on tällä hetkellä peppukiito, vaan eipä tuo taida olla ihme, kun pitkään aikaan ei ole jaksanut mitään tehdä. Johan siinä kaipaa lihaksetkin kunnon kohotusta.

Huomenna on luvassa aivojen magneettikuvaus. Lääkärit haluavat tarkistaa ettei tukoksia ole sielläkin. Se voisi olla yksi selittävä syy pohjattomaan väsymykseen. Täytyy kyllä sanoa, että metelin nostan, jos sieltäkin tukoksia löytyy. Ollaan Isi-ukon kanssa niin monta kertaa soitettu osastolle tuosta väsymyksestä ja ihmetelty, voiko se aina vaan johtua Dexasta. Mutta vielä en kiihdy, vasta sitten kun saadaan tulokset :) Toivottavasti ei kuitenkaan tukoksia löydy aivoistakin!

Turvotuskin on jonkun verran helpottanut. Nesteenpoistolääke on auttanut. Toki vielä on kovin pyöreät kasvot, mutta kaksoileuka on minusta jo pienempi. Silmätkin ovat isommat ja tänään ne ovat olleet myös selvästi skarpimmat. Neiti on jaksanut olla läsnä ihan erilailla.

Äiti ilahdutti illansuussa porukka pitsalla. Siitäkös Pikku-Neiti vallan villiintyi. Ensin oikein kiukulla avattiin pitsalaatikon kansi, kun Isi-rontti ei heti näyttänyt mitä siellä oli. Sitten väännettiin itkua, kun tarpeeksi nopeasti ei palvelu toiminut ja pitsan toimitus suuhun kesti. Hyvällä ruokahalulla Neiti pisteli kaksi viipaletta. Enemmänkin olisi mennyt, vaan vanhempien piti pitää puolensa, että saimme oman osuutemme pitsasta. Pitsan loputtua vartin verran kitistiin ja pyydettiin lisää. Johan se on viikon verran Tyttö-raukka joutunut elämään pelkällä sairaalaruoalla!