Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Eilen illalla tyttö heräsi itkien puolen yhdentoista aikaan. Itku ei ottanut loppuakseen millään ja otsakin hohkasi. Kuumemittari kainaloon ja mittari näyttikin 38 astetta. Ei auttanut kuin ottaa taksi kohti Lastenklinikkan päivystystä.

Perillä kuume oli jo 38,8 astetta. Taas otettiin verikoetta ja mittailtiin hapetusta yms. Samalla varattiin paikka osastolta yksi = infektio-osasto. Osastolle pääsyä odotellessa aloitettiin jo ensimmäiset laajakirjoiset antibiootit ja annettiin myös kuumetta alentavaa lääkettä.

Kolmen aikaan yöllä pääsimme vaihtamaan osastolle. Onneksi osastolle sai jäädä toinen vanhemmista yöksi, joten isi jäi Neidin kanssa osastolle. Äiti soitti mummin, jota oli heti illalla varoitettu kuskin roolista, ja pääsi neljän maissa kohtia kohti.

Lyhyiden yöunien jälkeen lähdin tavarakuorman kanssa kohti osastoa. Tärkeät lelut, teletappi ja pelle, piti kiireesti saada Tytön luokse osastolle. Onneksi hoitolaukussa oli mukana Mukku-koira, joten ihan ilman tuttua lelua ei tarvinnut ensimmäistä yötä nukkua.

Syytä kuumeiluun ei vielä ole löydetty. Tutkimukset siis jatkuu. Tyttö on ollut kovin väsynyt tänään, osittain johtuen viime yön hyvin pätkittäisestä nukkumisesta, osittain kuumeesta. Iltapäivällä onneksi Nappula nukahti minun kainaloon. Herätessä oli sängyssä märkä läikkä, Neiti kun oli hikoillut kuumeen alas äidin kainalossa.

Huh huh. Kovin huolissani en vielä ole Neidistä. Mutta kuumeilu on kuitenkin vakava paikka johtuen olemattomasta vastustuskyvystä. Toivottavasti tästä ei tule pitkä reissu. Muutama päivä menee joka tapauksessa. Juurikin ehdin huokaista helpotuksesta, että kamala kortisoni-kuuri oli ohi ja Neiti näytti jo piristymisen merkkejä. Hieman alkaa jo taisteluväsymys vaivata molempia vanhempia tässä hullun myllyssä. Ja aivan varmasti myös Pikku-Neitiäkin.