Kamala kortisoni

Pikku-Neiti on ihan raasuna ryökäle-kortisonin takia. Päivät menee lähinnä pötkötellessä. Liikkua Neiti ei jaksa ja ääntäkään ei juurikaan tule. Muutama viittoma jaksetaan viittoa ja nekin ruokasanastoa. Ruokahalu on valtava. Koko ajan Neiti voisi syödä. Vanhempien on jo rajoitettava ruuan määrää.

Tänääkin heti aamupalan syötyään Neiti pyysi takaisin nukkumaan. Tuolla he pötköttelevät nyt isin kanssa. Äiti on toiminut lastenlaulujukeboksina Neidin viihdykkeenä. Uni ei kuitenkaan tule Neidin silmään väsymyksestä huolimatta. Neiti pötköttää silmät auki ja vain tuijottaa. Muuta ei jaksa.

Illat ja yöt ovat melkoista kaaosta. Uni ei tule silmään. Neiti torkahtaa hetkeksi ja kohta taas herää takaisin. Eilen illalla unta tehtiin reilu pari tuntia välillä torkkuen. Vihdoinkin nukahdettuaan Neiti on todella levoton. Hän pyörii ja hyörii ja vikisee unissaan. Välillä hän herää itkien ja ei heti selvästikään tunne äitiä tai isiä. Onneksi ei kuitenkaan ihan joka yö. Myös jännää kitinän ja ulinan sekoitusta hän pitää pitkin yötä ja Neiti on vaikea saada rauhoittumaan. Tuossa menossa ei nuku kovin hyvin myöskään vanhemmat.

Kortisonia onneksi jo ajetaan alas. Mutta vielä ei ole tullut minkäänlaista helpotusta Neidin oloon. Vanhempien sydän on välillä huolesta sykkyrällä, vaikka tiedämmekin oireiden johtuvan kortisonista. Neitiä on käynyt niin kovin sääliksi, kaikkea hänen täytyykin kestää.

Toivottavasti pienen olo pian helpottaa. Saamme huokaista koko sakki. Voimille tämä ottaa joka ikiselle.