Pieni ja sitkeä Prinsessa

Tänään klo 11.23 kuului pienen pieni rääkäisy, aivan kuin kissanpennun naukumista. Prinsessamme vihdoinkin tupsahti isoon maailmaan. Kolmen vuorokauden odottamisen jälkeen.

Strategiset mitat olivat 46 cm ja 2485 grammaa. Kokoarviot olivat onneksi alakanttiin ja Rääpäle onkin hyvän kokoinen. Vaikka kyllähän hän niin kovin pieneltä ja hentoiselta näyttää! Pikku mussukalta.

Sektioon lopulta siis päädyttiin, koska synnytys ei vain käynnistynyt. Ei olisi Rääpäle halunnut vielä yksiöstään ulos tulla.

Rääpäleemme on onneksi ollut alusta asti terhakka tyttönen. Hän hengitti heti itse. Pieniä käynnistys vaikeuksia hengittämisessä oli ja ylipainetta oli tarkoitus antaa. Mutta hänen ehtiessä Taimitarhaan asti hengitys kulki jo jouhevammin ja tarvetta tuolle ei enää ollutkaan. Aluksi hän myös piti pientä vinkumista ja uloshengitys oli haastavampaa. Hiilidioksidiarvot veressä olivat koholla. Nyt nekin on päivän mittaan koko ajan parantuneet. Saturaatiotkin pysyvät hyvissä lukemissa.

Nälkäinen on tämä tyttö ollut heti alusta asti. Isi ehti jo ensimmäisen satsin, ruhtinaalliset 12 ml, Rääpäleelle antaa sillä välin kun äiti oli vielä heräämössä. Sittemminkin on ahnaasti syöty pullosta. Rinnalle en vielä ole päässyt kokeilemaan, mutta todennäköisesti huomenna.

Kaikki on Rääpäleellä tällä hetkellä hyvin. Mistä olemme koko perhe suunnattoman kiitollisia! Totta kai näin pienillä viikoilla syntynyt on vielä useamman päivän ellei useamman viikonkin valvonnassa ja kohdun ulkopuolista elämää harjoittelemassa. Mutta Taimitarhassa on hyvä kasvaa ja olla hoidettavana. En minä noin pienen kanssa edes kotiin uskaltaisi lähteä. Kyllä on itelläkin paljon turvallisempi olo, kun tietää Rääpäleen vointia seurattavan tarkasti!

P.S. Äitikin voi ihmeen hyvin! Huomenna on haastavampi päivä, kun loputkin puudutuksen vaikutukset ovat poissa. Mutta vaikka hammasta purren menen pienen Tyttömme luo. Kyllä pyöri sukat jalassa, kun odotin että pääsen pientä yläkertaan moikkamaan. Ja oli vaivan arvoista!!!!