Arjen onnen hetkiä

 Tämä on se hetki,
jonka kestävän mä haluan.
Lapsen kädet pienet,
ympärillä kaulan.
Poski poskea vasten,
tuoksu suloinen.

 

Otat kädet pois,
jäät syliini istumaan.
Silitän hiuksiasi,
käyn hiljaa laulamaan.
Onnen kyynelten läpi,
näen kirkkaan katseesi.
Ihmettelet ääneen,
miks`itkee äitisi?

Kerron onnen tunteesta ja
ilosta elämässä.
Siinä sitten istumme,
käsi kädessä.

---------

 Onnen lapsi omenainen

toukka pieni tuutivainen

ihan uuden uutukainen

 kotipuussa keinuu

pieni näki päivänvalon

ilo täytti koko talon.

-------

"Kun heräät aamulla, Puh", sanoi Nasu vihdoin, "mitä sanot itsellesi ensimmäiseksi?" 

"Mitähän tänään on aamiaiseksi?" sanoi Puh. 

"Mitä sinä sanot, Nasu?" 

"Minä sanon: Mitähän jännittävää tänään tapahtuu?" sanoi Nasu.
Puh nyökkäsi mietteliäänä. "Se on sama asia", hän sanoi.

-------

Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.

Siroja, kirkkaita kulmiasi,
tukkaasi silkinruskeaa.

Nenääsi pientä ja lystikästä
-sinua ilman en elämästä
mitään saataisi aavistaa.

Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.

Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitisi yli,
äitisi tietämättömän.

------

 Vielä tonttuin laulu soi
ja töppösensä tuiskaa,
hiljaa kuuhut taivahalta
"hyvää yötä" kuiskaa. 

 ------

 On ilo katsella ihmistä onnellista
hän säteilee, iloa elämään antaa
ei itsekään sitä tiedä, mistä
tuo tunne valtaansa ottaa
se yli arjen kantaa
ja aivankuin ilmaan nostaa maasta
leijailet autuuden mailla
onnesta sekaisin, huolia vailla !

------

Kiitos Neiti! Sinä olet opettanut meille mitä on rakkaus. Sinun kanssasi elämä on täynnä pieniä onnen hetkiä, arjen helmiä.

Rakkaudella Äiti ja Isi