Voihan uhmaikä

Tänään seurasin huvittuneena Isin ja Tyttären syömistä. Ai, miten niin Isojen Tyttöjen uhma on pesiytynyt meille.

Ensin ruokailu sujuu ihan rauhallisissa merkeissä. Mahan alkaessa täyttyä alkaa päättämättömyys. Syödäkö vai eikö syödä? Kas, siinä vasta pulma.

Neiti ottaa ruokalapun pois kaulasta ja työntää lautasen pois. Tämä on meillä Neidin tapa kertoa: "Kiitos, nyt olen syönyt." Isi ottaa paperin ja pyyhkii suuta. "Menetkö nyt leikkimään?". Ei, haluan syödä. Lautasta harotaan takaisin. Isi ottaa ruokalapun ja selittää: "Sitten laitetaan vielä ruokalappu kaulaan." Ei, ei laiteta. Haluankin jo pois. Kiitos, viittoen. Isi yrittää avata valjaat ja nostaa Neidin lattialle. Ei, ei lattialle. Haluan syödä Isin lautaselta. Ja harotaan päättäväisesti Isin haarukkaa käteen. Tässä vaiheessa Isi päätti, että masu on siis täynnä ja eipäs-juupas -leikki on tältä erää ohi.

On ihana seurata kuinka Neiti kehittyy ja ihan ikätasoisesti uhmailee. Vielä en ole osannut hermostua, vaan olen ollut onnellinen siitä, että uhma on taloon pesiytynyt. Nyt olemme jo selvästi seuraavalla asteellakin. Uhma ei enää ole pelkästään selän kaarelle vetämistä ja vastustamista. Nyt olemme tuossa vaiheessa, ettei enää itsekään tiedetä mitä tahdotaan. Usein miten vastaus on ensimmäiseksi ei. "Haluatko vettä?" En, tulee topakka vastaus ja sitten tuo vesilasi otetaan käteen ja juodaan.

Neidillä on selkeä oma tahto, ollut jo pienestä pitäen. Mutta samalla hän on kuitenkin rauhallinen. Meillä harvoin kuullaan raivoitkukohtausta. Oikeastaan vain väsyneenä. Lienekö tämä vanhemmilta kotoisin? Isi on viilipytty muutenkin ja Äitikin on lasten kanssa ihmeen pitkähermoinen ja harvoin lähtee mukaan kiukutteluun. Tästä olen sekä ylpeä sekä yllättynyt. Muuten olen kyllä varsinainen tuuliviiri ja kiihdyn helposti. En tiedä mistä tuo pinnan kestäminen lasten kohdalla tulee. Vaikuttaako osiltaan Neidin erityisyys? Asennoidun uhmaan tervetulleena kehitysasteena. Olen ylpeä, että hän on sosiaalisesti ikätasoinen. Voi olla, että tavislapsen kanssa en näin pitkähermoinen olisi. Sen näyttää aika!