Pikainen tarina päivystysreissusta

Tänään päikkäreiltä heräsi kekäle. Pikku rassukalla oli noussut lämpö 37,9 asteeseen. Meillä se tietää heti päivystysreissua. Ei auttanut muu kuin ilmoittaa kympille, että täältä olisi tulossa yksi teidän potilas päivystykseen.

Neiti oli muuten hyvä vointinen, vain tuo mystinen kuume oli vaivana. Päivystykseen päästyämme kuume oli laskenut 37,5 asteeseen. Lääkäri tutki korvat, hengityksen, ihon ja sun muut infektion merkit. Mitään kummaa ei löytynyt. Verikokeetkin napattiin. Niistäkään ei mitään selittävää toistaiseksi ole löytynyt. Serppi on hieman koholla, mutta hyvin vähän sekin.

Reissun aikana kuume sitten kipusi 38,5 asteeseen. 38 asteen ylitys tarkoittaa automaattisesti antibioottia sytostaattihoitojen aikana. Edellinen K1:n reissu (infektio-osasto) alkoi kummitella mielessä. Voi ei, ei taas sinne eristyksiin. Siellä liikkuminen on todella rajoitettua.

Kaikeksi onneksi pääsimmekin yöksi kotiin! Neidin veriarvot ovat hyvät ja tällä hetkellä ei ole solukuoppaa. Kun vointikin näyttää hyvälle kuumetta lukuunottamatta, ei katsottu tarpeelliseksi jättää häntä osastolle. Ensimmäinen satsi antibioottia tiputettiin ennen kotiin lähtöä. Huomenna aamusta menemme takaisin hakemaan seuraavan satsin antibioottia ja samalla otetaan taas verikokeita ja tarkistetaan vointi. Jos yön aikana tulee muutoksia vointiin, niin sitten suuntaamme jo aikaisemmin kohti Lastenklinikkaa.

Syvään huokaisimme kun kotiin pääsimme. Tänään oli ilmeisesti useampi kiireellinen tapaus, koska reissu kesti useamman tunnin. Taisimme sellaiset kahdeksan tuntia viettää eristyskopissa. Meinasi jo epäusko iskeä odottaessa. Eristettynä yhteen huoneeseen, jossa on hyvin rajallisesti tekemistä, alkaa aika käydä nopeasti pitkäksi. Äidin jukeboksista loppui jo laulut ja kierros aloitettiin alusta. Kuumeen noustessa oli Neiti myös tosi itkuinen ja selvästi kipeä. Hyssyttelyä, sylittelyä ja silittelyä harrastimme Neidin oloa helpottaaksemme. Onneksi särkylääke tepsi nopeasti ja kuume laski ja olo helpottui.

Nyt on äidillä ja isillä sormet ja varpaat ristissä, että oireet eivät pahene ja säästyisimme osastojaksolta. Pikku rassukka on äidin mielestä jo ihan tarpeeksi joutunut olemaan sairaalassa yötä. Haluan pitää pikku tuhisijan kainalossa tuhisemassa.