Tänään pääsimme hurvittelemaan ihmisten ilmoille. Leijonaemot järjestivät yhteystyössä muutaman muun tahon kanssa erityislasten perheille oman riehan. Suuntana oli siis tänään Järvenpää.
Neiti nautti suunnattomasti ihmisten ilmoilla olosta. Hän katseli ihmeissään toisia lapsia ja peppukiiti kovaa perässä. Samaan aikaan iloisena ja kaihoisana katselin Neidin ilmeitä ja touhuja. Onnellisena siksi, että hänellä oli välillä jotain muuta ohjelmaa kuin kotinurkat. Siksi, että Neiti selvästi tykkäsi ja oli virkeämpi kun sai uusia virikkeitä. Haikeana ja surullisena siksi, että tapahtuma muistutti mistä kaikesta Neiti jää paitsi. Kuinka hän selvästi kaipaa toisten lasten seuraa, muttei pääse siitä nauttimaan.
Pulkkamäessä Neiti laski tänään ensimmäisen kerran ihan itse. Pihalla oli sopiva pieni nyppylä, jota laskea. Isi kiipesi päälle ja tuuppasi Tytön tulemaan. Äiti odotti alhaalla ja nappasi kiinni. Virnistys oli korvasta korvaan ja heti vauhdin loputtua viitottiin: "Lisää!"
Virkistävä ja aurinkoinen oli tämä sunnuntai. Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan viikkoon uusin voimin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti